Sunday, August 26, 2012

Hey Big Spender


Eilisen päivitystauko blahblah jne, laiskuus blahblah jne. Mitä vähemmän päiviä on jäljellä, sitä enemmän harrastamme Katjan kanssa kuviokelluntaa maalla eli emme tee yhtään mitään, koska on niin paljon helpompaa istua kotona mättämässä naamaansa kakkua kuin painella ulos helteeseen. Tänään tosin varmuudella aktivoidumme ja käymme tsekkaamassa tuota paljon puhuttua Awaodoria (koska haluan Tescosta kanaa!!), mutta onneksi meillä on muutamia postausaiheita varastossa huolimatta mahdollisesta aktiviteetinpuutteesta viimeisen kahden päivän osalta, nämä kun sisältävät siivoamista, pakkailua ja sitä kakun mättämisen jatkamista. Ai niin, tehtiin me eilen ihan itse pannulla gyozaa. Valmis-gyozaa siis, mutta hei!! Se vaati sentään öljyä ja vettä ja paistinpannun, joten selkeästi oli legit japanilaisesta gourmeesta kyse.

Saimme kuitenkin tuossa lukijakommentin Risalta, jossa tiedusteltiin kainosti matkalle ottamaamme/käyttämäämme budjettia noin niinkun rahallisessa mielessä. Moni mieluummin vaikenee hassaamistaan rahamääristä, mutta koska meillä Katjan kanssa ei vastaavia estoja luonnollisestikaan ole, päätimme tehdä ihan erillisen postauksen erilaisista budjetointiasioista mitä tulee kolmen viikon Tokionreissuun. Osa näistä oli tiedossa jo hyvin etukäteen, osa taas konkretisoitui kunnolla vasta paikanpäällä, joten näitä on hyvä kirjata ylös vaikka vain itselleen tulevia Japaninmatkoja varten muistiin. Itse olin varannut koko matkaa varten yhteensä 2300e miinus asuminen, eli käyttörahaksi tuosta muodostui heittämälle alle 2000e, jotain 1900e pintaan. Tarkoituksena ei tietenkään ollut pistää koko rahasummaa sileäksi, vaan varmistaa se, ettei matkalla jäisi kokematta, näkemättä tai syömättä asioita pelkän rahanpuutteen vuoksi. Jos Tokiossa on nimittäin tarkoitus turisteilla ihan olan takaa, on fakta nimittäin se että rahaa palaa lähes kaikkeen, ihan niinkuin sitä palaa kolmen viikon aikana esimerkiksi Helsingissä. Tokion etuna on onneksi se, että erilaisia hyödykkeitä (ruoka, juoma, shoppailu) löytyy niin halpoina kuin ihanpirunkalliina, joten omista mieltymyksistä riippuen kaikkea ei ole pakko tehdä kalleimman kautta. Näin ollen ehkä ensimmäinen ja oleellisin, mitä kannattaa Tokiossa sompaillessaan miettiä, onkin se väistämätön paha josta on vaikeampi tinkiä, eli matkakulut. 

Tokiossa on mahdollista käsittääkseni ostaa vain yhden päivän rajattomia lippuja, joten kolmen viikon ajaksi halvemmaksi tulee siis nyhtää automaateista kertalippuja tai käyttää samaan tarkoitukseen electronista Suica-korttia. Jos siis esimerkiksi Koenjista mielii päivittäin isommille alueille, täytyy varautua maksamaan lystistä vähintään 300 jeniä (menopaluu Shinjukuun), 320 jeniä (menopaluu Shibuyaan/Hartsaan) tai vaikkapa 420 jeniä (menopaluu Ikebukuroon). Oma lukunsa ovat tietenkin myös erikoiskohteet kuten Odaiba, johon Koenjista menee ensin 290 jeniä Shimbashin asemalle, ja tämän jälkeen Yurikamomella 310 jeniä Daiban asemalle. Summat ovat erikseen pieniä, mutta yhteensä 1200 jenin menopaluulipulla Odaibaan tuskin tulee päivittäin reissattua. Kohteista on hyvä siis ottaa etukäteen selvää sekä yhdistellä saman alueen nähtävyyksiä, jotta välttyy salakavalasti karttuvilta matkustuskuluilta.


Ruokaan ja juomaan palavaan rahaan voi kylmästi todeta että "riippuu mitä haluat syödä, kuinka usein ja missä". Tokiossa ei onneksi tarvitse tyytyä halvimmillaan seitsemän euron massakinkkiin kuten Helsingissä, vaan edullisestikin on mahdollista syödä hyvin. Muutaman sadan jenin ruokapaikat ja erilaiset izakayat toimittavat, joskin näihin voi heikommalla kielitaidolla olla aina hieman kynnystä astua sisään. Jos taas asuu keittiöllä varustetussa luukussa kuten Nekotalossa, suosittelen lämpimästi etsimään lähimmän mahdollisen ruokakaupan (huom, ei siis ylikallista konbinia), sillä näistä irtoaa ruokatarvikkeiden lisäksi myös päivän tarpeisiin enemmän kuin hyvin erilaisia välipaloja, bentoa eli eväsrasioita sekä litrakaupalla vettä, josta voi kaataa itselleen päivittäin kaupungille pienempään pulloon juotavaa. Näissä helteissä ei juuri päivän aikana tullut nälkä, joten aamulla naamaan jotain & illalla nuudelia, onigiria ja/tai bentoa toimii ihan hyvin. Varoituksena tosin, kun olet lähemmäs kolme viikkoa vetänyt niitä samoja 86 jenin kuppinuudeleita, et halua nähdä yhtään nuudelia varmaan kuukauteen... Tästäkin syystä suosittelen irtiottoa johonkin alueen ruokapaikkaan ihan oman mielenterveyden vuoksi. Oma lukunsa ovat toki tabehoudait/nomihoudait eli all-you-can-eat ravintolat, joiden hinnat saattavat alkaa kahdella tonnilla, mutta ovat koko rahasumman arvoisia. Olen myös kuullut luotettavalta taholta sadan jenin menun Mäkkärissä pelastaneen pahimmalta nälkäkuolemalta, mutta tästä ei ole empiiristä kokemusta... Mitä, missä & milloin pätee myös aika hyvin huvitteluihin, eli jos esimerkiksi karaoke kiinnostaa, muttet halua iskeä touhuun päälle kahtakymmentä euroa, etsi jokin vastaava mesta ennen kello kuutta.

Mitä sitten ehkä siihen salakavalimpaan eli shoppailuun tulee: olen edelleen sitä mieltä, että tarjonnan kartoittaminen on hyvästä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka näkisitkin jokaisessa kadunkulmassa myytävän niitä samoja, hauskoja pikseli-imagolaseja tuhannella jenillä, voi samat lasit saada ebaysta parilla eurolla postikuluineen. Vastavuoroisesti rahansa voi paremmalla omatunnolla laittaa esimerkiksi sellaisiin (brändi)vaatteisiin, joiden tilaamisesta netistä joutuisit pulittamaan vähintään parikymppiä lisää pelkästä EMS-postituksesta. Jos kyse on jostain "ai kun kätsy, en tiennytkään että voisin tällasta haluta" -esineestä, kolua läpi myös pari Daisoa tai muuta 100 jenin kauppaa, josko sieltä löytyisi halpisversio samasta tavarasta. Harajuku on loppujen lopuksi täynnä pitkälti samoja rojuja myyviä vaate/krääsäkauppoja, joten niiden kohdalla runsaudenpulaa voi käyttää käänteispsykologian avulla niin, ettei edes vaivaudu sisään tavarameren keskelle kamaa pläräämään. Kannattaa myös muistaa, että erilaiset länsimaalaiset merkit ja brändit ovat japanilaisille import-kamaa, joten lienee sanomattakin selvää että on aika tolloa maksaa isoja summia jostain, mikä Euroopassa irtoaa puolet halvemmalla. Kaiken shoppailun keskellä on syytä pitää myös mielessä oman lentoyhtiön painorajoitukset, tämä kun oli ainakin omalla kohdallani omiaan hillitsemään kulutusta.

Kun nyt tuijottelen yllättävästi äärimmilleen täyttynyttä matkalaukkuani (otin mukaan hyvin spartalaisittain ainoastaan välttämättömimmän, joten laukku painoikin lähtiessä 8kg, josta varmaan puolet itse laukun painoa), sen pullistelu sekä yllättää että ei yllätä. Vaikka olisin rajoittanut ostoksia vielä tarkemmin, olisi rahaa uponnut kyllä hyvin kaikkeen muuhunkin, etenkin jos olisimme käyneet aktiivisemmin Tokion turistirysiä koluamassa. Tällaisenaan karsimme huvituksista myös lähes kokonaan erilaiset baareilut, emmekä käyneet kovin usein ulkona syömässä, mutta kaikenlaiset pääsyliput ja etenkin purikura (400 jeniä / kerta) nyhtävät nekin osansa lompakosta kolmen viikon aikana ihan kiitettävästi. Postikortteja en löytänyt halvemmalla kuin 100 jeniä / kappale, ja jopa postimerkkeihin kannattaa varata 70 jeniä per kortti. Jos raahaa kotiin tuliaisia, kannattaa nämä ottaa myös huomioon jo etukäteen. Silti, lyhyen laskutoimituksen perusteella noin 1900e budjetista olen Japanin päässä saanut hassattua vain noin 1500 euroa, eli plussan puolelle jäätiin silti - joskaan en halua ajatellakaan käteisnostoista aiheutuneita siirtomaksuja tai muuta hörönlöröä, Japanin ehdottomasti turhauttavimpana puolena kun on korttimaksujen harvinaisuus, eli käytännössä kaikki asiointi tapahtuu käteisellä. Tämä onkin ehkä se budjetoinnin tärkein puoli: varaa rahaa niin, että viimeisten kolmen päivän aikana et joudu nostamaan tililtä 10 000 jeniä (pienin Seven Elevenistä nostettava summa, toim. huom.) vain voidaksesi ostaa pullon vettä. -A

Tähänkin kokoelmaan on todellisuudessa mennyt n. 25€

Ensimmäisen Japaninreissun tein jouluna vuonna 2008, ollessani 18-vuotias, ja vaikka en vieläkään ole mikään järkevä rahankäyttäjä, silloin en osannut käyttää sitä ollenkaan. Lähdimme silloisen poikaystäväni kanssa kahdeksi viikoksi ja oma budjettini oli n. 1000e. Ostin sokeana kaiken ensimmäisistä liikkeistä mitä löysin enkä osannut ajatella mitä todellisuudessa euroissa käytin. Saatoin ostaa 5000 jenin edestä Famimasta onigirejä, nuudeleita ja karkkia, koska emme osanneet syödä mitään muutakaan. Nyt, melkein neljä vuotta myöhemmin, olin henkisesti valmistautunut ja tiesin lähteväni matkaan lähinnä hamuamaan uusia kokemuksia ja muistoja, enkä pelkästään crazyshoppailun/bailaamisen merkeissä niinkuin viimeksi. 

Budjettini tällä kertaa oli n. 1300e, josta käteisenä vaihdoin suomen puolella 800e ja loput jätin luottokortilleni. En tule rikkaasta perheestä ja lähdin kävelemään aikaisemmasta duunipaikastani alkuvuodesta, joten olin aika hermona budjetistani ja epävarma tulisiko se riittämään. Paras neuvo minkä kuitenkin pystyn antamana tämmöisessä tilanteessa, jos ei ole lähdössä matkaan ison budjetin kanssa, on kuvitella elävänsä täällä aivan samalla tavalla, kuin Suomessa. Jos et Suomessa shoppaile joka päivä, miksi shoppailisit täälläkään. Jos et Suomessa käy joka toinen päivä ravintolassa syömässä, miksi kävisit täälläkään.  Tietysti poikkeuksia voi tehdä juuri niiden kokemusten hamuamisen vuoksi ja jos eteen sattuu täydellinen tilaisuus. Komppaan kuitenkin Airinia siinä asiassa, että kaikkein tärkein on muistaa jättää rahaa matkustamiseen, joka tosiaankin syö isoimman määrän rahasta täällä. Tässäkin asiassa voin olla väärässä, ja kokeneemmat matkustajat saattavat tietää halvempia mahdollisuuksia syömisen, matkustamisen jne. kanssa. Mutta nämä vinkit tuleekin aivan noora normaalin kokemuksista ja jakakoon sitten viisaammat lisää vinkkejä!

Kaikki riippuu todella paljon myös siitä, millainen persoona olet. Oletko kiinnostunut jostain muoti-ilmiöstä (i.e. Gyaru, Lolita, Jrock jne.) ja kuinka paljon olet valmis käyttämään rahaa merkkivaatteisiin ja -tuotteisiin. Samantyylisiä vaatteita löytyy todella paljon eri paikoista ja jotkut ns. "no brand" -vaatteet saattavat olla jopa kivempia, kuin brändituotteet. Ja halvempia. Itse olen tämmöinen mustaa, kalloja ja goottivivahteista tyyliä diggaileva hemmo, oli minulla suht helppoa löytää ihan kivoja juttuja hartsan alelaareista, joita Shibuyan brändinimet suolsi ulos kolme kertaa kalliimmalla. Tässä tulee aina vastaan se iänikuinen taistelu "ollako vai eikö olla brändihoroja" ja kieltämättä välillä on ihan kiva ajatella, että omistaisi paljon hienoja merkkivaatteita. Mutta todellisuudessa olen ihan onnellinen näiden "ei minkään nimisten" löytöjeni kanssa plus etten mistään maksanut itseäni kipeäksi ja löysin loppujenlopuksi aika paljon kaikkea (mitä en ajatellut saavani ennen tänne tulemista.) 

Itse olen myös aivan heikkona meikkeihin ja ensimmäisenä päivänä pistinkin haisemaan 50e pelkästään niihin. Nämä kaikki olivat ns. "merkkimeikkejä", koska en tiennyt vielä paremmasta. Ensimmäinen viikko kuitenkin kannattaa viettää mielummin kierrellen ja katsellen eri kauppojen hintatasoa, koska esim. ripset, jotka täällä Koenjissa maksoivat n. 900 jeniä, maksoivatkin Shinjukussa 1105 jeniä. Sama myös merkkihuulipunan kanssa, jonka ostin erään mallin suunnittelemana n. 1200 jenin hintaan. Tahdoin kovasti ostaa vielä toisen sävyn samalta merkiltä, mutta päätinkin tarkastella vielä "halpismerkkejä" ja löysinkin aivan saman sävyisen punan vain 890 jenin hintaan ja laatu on oikeasti ihan samaa, ellei jopa hiukan parempaakin. Vaikka ~100 jeniä ei kuullosta paljolta, loppuvaiheessa se rupee kyllä vaikuttamaan paljoltakin, kun rupeat miettimään 160 jenin metromatkoja ja 160 jenin persikkavesipulloja. (i.e. ostatko mielummin kalliin asian X vai halvemman ja saat samalla vielä 1,5l vettä jottet tässä kuumuudessa kuole nestehukkaan.) Tulet saamaan kasoittain 1, 5 ja 10 jenin kolikoita, koska täällä ei pyöristetä summia niinkuin Suomessa. Joten kannattaa aina järkeillä ja yrittää maksaa tasasummia (ja samalla pääset eroon myös pienistä kolikoista, jotka ei käy yhtään mihinkään ja ovat vain tiellä.)

Toinen hyvä esimerkki on isojen ostoskeskuksien kuten esim. Shibuya 109 ja Shinjuku Alta -vaateliikkeet, joissa myyjät tulevat heti kimppuusi tuputtamaan tai näyttämään tuotteitaan. Tähänkin ansaan on helppo langeta, jos on yhtään sellainen "Musta tuntuu kyllä et tää ei näytä hyvältä, mut JOS toi nyt kerta kehuu ni ehkä mä sit ostan tän..." Näissä tilanteissa voit ihan suosiolla olla "tyhmä gaijin" ja painua vain pois paikalta, ignoorata tai ihan vaan hymyillä ja nyökytellä ja hiljalleen häipyä paikalta. Nämä paikat on helposti semmosia, mistä saatat vanhingossa ostaa kalliilla jotain, jota myyjä on "kehunut" sitä kokeillessasi, ja kotiin päästyäsi kadut koko hommaa. Itselleni melkein kävi näin, kokeillessani erästä babydoll mekkoa Altassa ja ihastuin siihen aivan täysin, mutta päälläni se valitettavasti näytti vain äitiysmekolta eikä sopinut vartalotyypilleni ollenkaan. Myyjä kehui ja sanoi söpöksi ja yritti aivan älyttömästi myydä mekkoa, mutta pysyin tiukkana ja kieltäydyin, koska oisi todellakin harmittanut 6000jenin babydoll mekko, jota en voisi koskaan käyttää enkä saisi koskaan takaisin siitä samaa summaa, jos yrittäisin myydä eteenpäin. Samoin myös turistirysien läheisyydessä pörräävien, erilaisten hyväntekeväisyyskeräyksien kanssa kannattaa olla lähdekriittinen. Jos joka kohteessa pysähdyt antamaan parisataa jeniä, voi hetkessä kukkarosta kadotakin kymppi jos toinen ja tuottojen päätymisestä mainostetulle taholle ei ole oikeastaan mitään takeita. Itse annoimme Asakusassa tsunamiuhreille jotain jenejä ja itse jäin loukkuun jonkinlaisen buddhatyypin kanssa, joka kävellessäni vain tunki käteeni jonkun "onnenamuletin" ja käski maksaa rahaa. Itse helposti panikoidun näissä tilanteissa, ja tietysti annoin tälle tyypille pari lanttia, mutta tosiaan kannattaa vaan röyhkeänä jatkaa matkaa ja olla taas se "tyhmä gaijin". Meiltä voi todella helposti huijata rahaa ja vielä isoja summiakin.

Tämän kolmen viikon aikana on ollut niin paljon semmoisia juttuja, mitä näin jälkeen päin ajatellen olisin voinut ehkä tehdä toisin, mutta en kadu kuitenkaan ja olen tosi kiitollinen reissusta ja matkaseurasta ja onnistuneista ostoksistani (tuliaiset mukaan lukien). Daiso ja 100 jenin kauppa tulee olemaan parhaat kaverisi ja jos et aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota hinta-laatusuhteeseen, tulet huomaamaan sen nyt. Tänne jäi moni asia, mitä ajattelin täältä ostavani, mutta lopussa totesin säästäväni hyvät summat vain tilaamallani ne huoletta ebaysta. Hyvänä esimerkkinä suuressa suosiossa olevat piikkipannat ja tattoo tightsit. Vaikka Sspinnsin piikkipanta himottikin, on se aivan yhtä surkeaa massakiinalaatua niinkuin ebayssa olevat ja maksan mielummin siitä 2€ sen kautta, kun 1100 jeniä täältä paikanpäältä. En voi varmaan enempää suositella tätä "kiertele, kaartele, haistele ja maistele ja päätä vasta sitten" -termiä. Ei tule sitten pettymyksiä, kun ensimmäisen 2 viikon aikana on rahat mennyt ja 3:lla löydätkin kaikkea super hienoa ja rahaa ei ole.

Essu- ja jumbotori - mollemat maksaneet koosta riippumatta about yhtä paljon. Logiikka? Ei ole.

Sen haluan vielä mainita, että 2008 tulimme minusta aivan tavallisella junalla/metrolla Asakusaan, joka oli muistaakseni halvempi mutta paljon tuskallisempi reissu (syy miksi en muista on se, että exäni hoiti kaikki nämä hommat ja itse astuin vaan sisään junaan kuolemaan). 2h seisten junassa rättiväsyneenä painavien laukkujen kera = ei hyvä combo. Joten suosittelen lämmöllä Nex:iä, vaikka se sinänsä kallis onkin, mutta siinä taataan varatut paikat sekä mahdolisuus iskeä matkalaukku lukittuun tilaan säilöön ja pääset paikalle n. tunnissa (riippuen tietty taas mihin menee/mistä tulee). -K

4 comments:

  1. Niin paljon rahaa ;__; En matkusta ikinä eikun.

    Mutta ainakin purikurat on hintansa arvoiset, just parhaita! Ja syökää vielä hyvää ruokaa kun ehditte, tyhmät gaijinit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jos pidemmän aikaa säästää niin ei tunnu missään! Ok vähän tuntuu, mut on se sen arvosta. Ja purikura on kyl älytön sijotus viime kädes mut onpahan muistoja ja voit tuijotella mun naamaa niistä!

      Delete
  2. Kiitos tosi paljon tästä! Hyvä että kysyin tarpeeksi kainosti, hävettää aina kun oon kysynyt samaa asiaa monelta muulta ja vastausta ei joko tule lainkaan tai sitten vaan "noei sitä rahaa niin paljoa menny" :<

    Hyvä, näiden perusteella pärjäisin aika hyvin. Oon vielä ihan ääääärimmäisen pihi ihminen. Syön suomessakin sitä mitä halvimmalla saa, en tykkää ostaa "krääsää" vaan semmosia mille on käyttöä, en mielelläni osta vaatteita ellei nyt välttämättä tarvitse... Enkä edes käytä meikkiä että sitäkään ei tule ostettua :D Ainoo että tuhlaan hiustuotteisiin mutta ne saa kotoakin mukaan... Unelmana lähinnä sellainen kiertely- ja kuvausreissu ja parin ystävän tapaaminen, ja reviirini on varmaan aika puhtaasti se Koenji-Shinjuku-Hartsa-Shibbe. Ja olen myös tuon ebayn ystävä; jos ebaysta löytyy, sitä ei livenä osteta. :D

    Vielä kerran kiitos tosi paljon näinkin kattavasta postauksesta. Tästä on varmana hyötyä monille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, ei ongelmaa! Jos hyödykkeet eivät ole ensimmäisenä listalla, suosittelen ottamaan hyvissä ajoin selvää nähtävyyksistä ja niiden pääsylippuhinnoista. Esim. Disney Sea voi olla kokemuksen arvoinen, mutta jo sen sisäänpääsyyn uppoaa 6000 jeniä. Myös Tokion ulkopuolelle reissaaminen on optio, johon ei älyttömästi ennakkosuunnitteluja välttämättä vaadita.

      Delete