From Narita With Love

Ajattelin kirjottaa nyt vielä vähän selvemmin siitä meidän matkasta Naritan kentältä Koenjiin, jos joku vaikka kiinnostuisi tän blogin perusteella ko. paikassa asustelemaan tulevaisuudessa. Oltiin Nekotalon omistajan Tomokon kanssa sovittu, että soitan hänelle kentältä ja kerron millä junalla tullaan, jotta hän osaa olla oikeaan aikaan paikalla. Päästiin ongelmitta hakemaan laukkuja ja hetken jouduttiin Airinin laukkua kuitenkin odottamaan, minkä jälkeen suunnattiin tulliin ja siitä ulos asemalle. Asemalla yritin tietty soittaa Tomokolle, mutta kuinkas kävikään! Kummallakaan ei näkynyt verkkoa ja kentän wi-fi ei toiminut ollenkaan, että oisin voinut edes lähettää mailia. Vähän siinä panikoin, että mitä nyt tehdään mut onneks Airin rauhotteli ja päätettiin kokeilla myöhemmin uudestaan.

Ostettiin ensin lippu pelkästään Shinjukuun ja pienen säädön ja epäröinnin jälkeen saatiin vielä lippu Koenjiin asti (joka oltais voitu myös ostaa Shinjukun asemalta, mut todettiin et helpompaa olla se valmiina kun oltiin niin poikki muutenkin). Meidän N'EX (Narita Express) juna lähti 11:45 ja luvattu saapumisaika Shinjukuun oli 13:05, mikä oli aika tarkalleen oikeassa. Ennen junaan astumista, Airin tajus kuitenin että jos laitetaan 3G päälle, saatetaan jopa saada verkkoa!! Ja näinhän kävikin! Pääsin siis soittamaan Tomokolle ja ilmottamaan tulostamme. Tomoko puhuu tosi hyvin Suomea, vaikka tietenkin pienellä Japanilaisella aksentilla, mutta kommunikointi sujuu todella hyvin ja voi siinäkin huokaista helpotuksesta, jos ei uskalla englantia käyttää tai ei osaa japania (me tietenkään ei pelätä puhua kumpaakaan kieltä, mutta ilmoitus niille jotka ei osaa!)

Matka meni puoliksi nukkuen ja kun päästiin ulos junasta ja ylös etsimään Chūō Main Line:a (中央本線). Ensin meinattiin mennä väärään suuntaan, mutta hetken pyörimisen jälkeen löydettiin raiteet 11 ja 12 ja myöskin Chūō line, koodivärinä toimii tummanoranssi. Onneksi meillä oli printattuna ohjeet, koska piti varmistaa että juna menee Nakanon suuntaan ja että junassa lukee Koenji-ku. Me näes mentiin eka väärään junaan, joka ei pysähtynyt Koenjissa, joten hypättiin yhtä pysäkkiä ennen Koenjia pois ja mentiin seuraavalla sitten. Toinen hyvä muistisääntö on myös se, että nämä junat ei mene viikonloppusin Koenjiin ollenkaan! Shinjukusta Koenjiin on n. 10min matka eli ihan vain pari pysäkkiä.

Koenji taas on todella pieni asema, siellä on pienet portaat jotka mentiin alas (ja tässä tungettiin vielä ne erilliset Koenjiliput, että päästiin läpi) ja tultiin junaradan alla menevälle käytävälle. Siitä haarautuikin eri suuntiin teitä, mutta ohjeiden mukaan meidän piti mennä vasemmalle (oikealla oli kallis crepe kauppa, siinä toinen hyvä muistisääntö!) bussiaseman kohdalle ja kohti KFC:tä ja Mäkkäriä. Nämäkin piti ohittaa ja pysyä aina vasemmalla kaistalla ja jatkaa junaradan alla olevaa käytävää pitkin, joka menee lähempänä KFC:tä. Tästä eteenpäin oli semmoinen pieni ikuisuus käveltävää, ja teitä haaraantui pariinkin otteeseen, mutta aina piti kävellä vain suoraan, niin kauan kun edessä tuli vastaan Big A -niminen ruokakauppa. Big A:n oikealla puolella haarautuu tie taas kahdeksi, mutta kolmantena nyrkkisääntönä piti lähteä palmuja kohti ja siitä onkin aivan lyhyt matka Nekotalolle. Jo ensimmäisestä risteyksestä piti kääntyä oikealle ja löydettiinkin itsemme seisomasta Nekotalon edestä. Soitin vielä Tomokolle toistamiseen, että tässä nyt ollaan ja tulepas hakemaan meidät ja pian sieltä saapuikin pieni japanilainen nainen, joka ohjasi meidät meidän kämpälle.

Kämppä pitää tosiaan maksaa käteisellä paikanpäällä ja varaus tehdään yleensä mailia vaihtaen. Meidän onneksi täältä kämpältä löytyy melkeen kaikki tarpeellinen elämistä varten. Nekotaloa kun vuokrataan enimmäkseen suomalaisille opiskelijoille tai niille jotka tulevat tänne turisteilemaan (niinkuin me), niin tänne on edelliset asukkaat mukavasti jättäneet kaikkea tarpeellista. Esim. vessasta löytyi suomalaista shampoota ja hoitoainetta, hiuslakkaa, rasvaa ja desinfiointiainetta. Joku on myös jättänyt tänne pari fööniä ja peilejä, kirjoja sekä CD-levyjä, ja joko asukkaat tai sitten Tomoko itse on täyttänyt pöytälaatikon tarpeellisilla tavaroilla lyijykynistä saksiin, teippeihin ja vihkoihin ym. Eli periaatteessa, jos haluat olla ottamatta mitään mukaan (niinkuin me tehtiin) täältä löytyy kaikki tarpeellinen jolla pääsee reissussaan/elämisessään alkuun ainakin. Tylsää ei varmasti tule!

Itse podettiin niin kauheeta jetlagia ja väsymystä, että käytiin Big A:n kautta hakemassa parit onigirit ja juotavaa ja sammuttiin sänkyihin. Herättiin 7 aikaan illalla vielä valvomaan hetkeksi, ettei ihan menisi sekasin tämä meidän eläminen täällä. Yhteen asti sitten katottiin telkkaria ja avauduttiin elämästä ja painuttiin takaisin nukkumaan. Kyllä se +20h hereillä oleminen 3h katkonaisella unella väsyttää ihmislasta. Valitettavasti mulla ei ole kuvia tosta matkalta, kun oli matkalaukkua ja ensimmäisenä mielessä EI ollut kuvata maisemia vaan päästä crashaamaan asap. Mutta lisää Koenjista ja meidän seikkailuista seuraavaan postaukseen! -K