Ikebukuro maiden's road

Eilinen ei mennyt sitten ihan suunnitelmien mukaan, kuten joskus tuppaa käymään - heräsimme aamulla rankkasateeseen ja ukkoseen, jota kesti ihan kiitettävän ajan myöhään iltapäivään asti. Koska itse olen saanut jonkun pikkupöpön joka saa yskimään säännöllisin väliajoin, päätimme että ihan viimeisen viikon kannalta olisi fiksumpaa jäädä lauantaina vain kotihoodseille potemaan ja lepäämään. Kolmas päivä enemmän tai vähemmän sisällä saa tietenkin vähän mökkihöperöksi, joten laittauduimme joka tapauksessa illasta hieman ja kävimme ottamassa lähiarcadella yksittäis-purikuraa, jota voi sitten jaella naapureille ja naapureiden koirille jos niikseen huvittaa.

Tänään oli alunperin ollut luvassa reissu Yokohamaan Bar Stardustia (jonka edustalla Golden Bomberin Memeshikute-video on kuvattu) etsimään, mutta siirsimme sen suosiolla hamaan tulevaisuuteen ja päätimme lähteä Ikebukuroon muutamaksi tunniksi, jos vointi ei ihan koko päivän reissaamiselle olisikaan otollinen. Ikebukuroon emme olisi välttämättä eksyneet lainkaan, ellei eräs nimeltä_mainitsemattomaksi_jäävä_taho olisi toivonut meitä hakemaan itselleen erään soveliaisuuden nimissä myöskin nimeltämainitsemattomaksi jäävän mangan (japanilaista sarjakuvaa) ko. alueen kaupoista. Ikebukurosta löytyy toki tunnettu Sunshine City, rakennuskompleksi joka ahtaa sisäänsä niin ostoskeskusta kuin akvaariota ja planetaariotakin, mutta meidän päämäärämme oli tästä vielä hieman etäämmällä, ns. Otome Roadilla, jonka varrelle on kerääntynyt läjä tytöille tarkoitettua mangaa myyviä liikkeitä.

Jossain vaiheessa kirjoittelemme enemmänkin junista, metroista ja muusta raideliikenteen liittyvästä, mutta tosiaan kannattaa aina tarkistaa ovatko saamasi reittiohjeet tarkoitettu metrouloskäynnille vai junauloskäynnille. Onneksi tällä kertaa vältyttiin pahimmalta hortoilulta kadunvarsikartan (ja niiden puhelimeen tallennettujen kuvien!) avulla, ja Maij... siis tämän nimeltämainitsemattoman henkilön suomat kirjalliset ohjeet avittivat yllättävää kyllä meidät ensiyrittämällä oikeaan suuntaan. Alueella on ilmeisesti useampikin K-Books -niminen liike, joista ensimmäisen sitten bongasimme aika lailla heti - hämmennys oli käsin kosketeltava, kun pulju möikin kirjojen sijaan pelkkää animuroinaa. Mitäs ihmeen huijausta tämä tällanen nyt on! Kostoksi edessä olevasta koitoksesta ostin kaupasta kuitenkin noin kolmella sadalla jenillä Phoenix Wright -pelisarjasta tutun tuomarin avaimenperän, kun muuta mielenkiintoista ei eteen sattunutkaan.

Miksi Airin, miksi?  - K

Onneksi ihan sadan metrin säteellä löytyi jo kohde uudelleenyritykselle, sillä Mandaraken Ikebukuron liike oli ihan naapurissa. En tiedä olisiko taustalla pitänyt soida jonkinlainen Twilight Zone -teemamusiikki, kun laskeuduimme portaita alas ns. fujoshiloukkoon. Katja totesikin hyvin, ettei edes kamalasti nolota, koska kaikki paikalla olevat tytöt ovat siellä kuitenkin samasta syystä. Ei näkynyt yhtään miespuolista henkilöä asiakaskunnassa, mikä tuskin yllättää ketään... Ensialkuun pokkarihyllyjen löytyessä iski kieltämättä pieni paniikki: kuinka täältä on tarkoitus löytää yhtään mitään? Toisinaan sarjat ja teokset on lajiteltu kustantajan mukaan, toisinaan tekijän, joten siinä sitten yritimme tihrustella sekä julkaisijalogoja että selkämysten nimiä huonolla menestyksellä. Onneksi yksi hyllykköväli oli jaoteltu aakkosittain tekijän mukaan, joten paneuduttuani O-kirjaimen kohdalle löysin vihdoin voitonriemuisena oikean sarjakuvan. Tähän väliin täytyy huomauttaa, että olen kehdannut kiikuttaa kassalle elämässäni toisten ihmisten puolesta kaikenlaista aina lääkäriharlekiineista The 69 Eyesin DVD-boksiin eli myötähäpeä ei kovin helpolla iske, mutta lahjoin silti Katjan 80 jenillä suorittamaan itse maksuoperaation. Hengissä selvittiin silti molemmat ulos, great success!

Ikebukuro osoittautuikin petolliseksi ihan toisilla tavoilla. Paluumatkalla "piipahdimme" nimittäin Sunshine Cityn ostoskeskuksessa, jossa jäin pitkäksi aikaa hypistelemään erästä lompakkoa ja itkemään sen parin tonnin hintalappua. Olen pitkään etsinyt seuraajaa jo hajoamisvaiheessa olevalle lompakolleni, mutta edellytyksinä ovat sekä ulkonäkö, käytännöllisyys että muutama oma mieltymys (täytyy olla paikat korteille sekä vetoketjulla suljettava kolikko-osio, plus tilaa sälälle). Koska emme päätyneetkään heittämään rahaa kurkusta alas lauantaina, päätin vihdoin tämän olevan porsaanreikä vähän tyyriimmälle lompakko-ostokselle ja ostin tämän vanhaa sanakirjaa muistuttavan sinisen yksilön, johon rakastuin siis ensisilmäyksellä:

Mutta ei! Rahanmeno ei lopu tähän! Ironista, sillä lähtiessämme totesin että Ikebukurossa tuskin on minulle mitään, joten voin huoletta pitää mukanani n. 8000 jeniä. Palatessamme tästä oli jäljellä... jaa ei mitään kai? Löysimme nimittäin erilaisia rokkihenkisiä vaatteita myyvän liikkeen (josta löytyi myös Sex Potia, Super Loversia ja Deorartia), jonka yhdestä rekistä kohtasin sitten toisen arkkinemesikseni eli pikkubrändien laskostetut lirttipaidat. Muistatte varmaan sen Closet Childista ostamani valkoisen? Niinpä niin. Nyt jumituin kahden vaiheille: ostaako lyhythihainen paita, jonka etumukseen on ommeltu ns. feikkitoppi, vaiko kahden paidan setti, jonka hihat voi kääriä ja alla on irroitettava, erillinen toppi, mutta hintaa on tonnin enemmän? Koska tuskin tulemme palaamaan Ikebukuroon, oli elämä valintoja täynnä, ja päädyin lopulta jälkimmäiseen. Vähän se viisi tonnia kirpaisi, mutta toisaalta koen ostaneeni kaksi paitaa yhden sijaan, joten ehkä nukun yöni rauhassa. Koska rahanmeno kutsuu seurakseen aina lisää rahanmenoa, seurasin Katjaa Sspinssiin ja löysin sieltä vielä tonnilla osuvan t-paidan, jonka takaa pitenevä leikkaus sai minut ylipuhuttua:

Koenjissa siirryimmekin purikuran kautta kotiin. Huomenna luvassa on Odaiba, josta saattaa kulkeutua mukaan lisää Tapiocaa, tai sitten ei. Samalla alkaa viimeinen viikko! Jostain syystä toinen viikko kului ensimmäistä huomattavasti hitaammin, mutta nyt huomaa että päiviä on pakko jo vähän aikatauluttaa, että ehtii käväistä uudelleen kaikissa niissä paikoissa, joihin pitää tuliaisten ym. perässä vielä palata. Ja ne hemmetin postikortit, kyllä minä teidät vielä jostain löydän... -A

Tosiaan, eilisen illan purien jälkeen päätettiin vielä äkäseen käydä paikallisessa drugstoressa nappaamassa parit naamanpuhdistusmaskit 100jenillä ja itselleni hamusin vielä varmuudenvuoksi lisää meikkejä, ettei vain lopu kesken. Uusi pinkki kynsilakka ja kulmaväri tuli kyllä tarpeeseen! Ajattelin ensin, että pusseissa olisi semmoista perus tahnaa, mitä sitten levitetään kasvoille... näin ei kuitenkaan ollut. Pakkauksesta kuoritui esiin limainen, valkoinen, koko naaman peittävä maski ja siinä oli kyllä naurussa pitelemistä, kun saatiin maskit laitettua naamalle.

Eihän meitä ees tunnista tästä!

En pystynyt edes katsomaan Airinia ilman, että revähdin hervottomaan huutonauruun ja varmaan ensimmäiset 15 minuuttia itkin ja nauroin samaan aikaan, hokien miten tyhmältä voi ihminen oikeasti näyttää. Maskit sai  tuommoisen hullun massamurhaaja -lookin kyllä päälle ja harkittiin vakavasti näiden ostamista ihmisille tuliaisiksi. Eli watch out vaan! Tiedätte mitä tulee postissa!

Itse olin siis valmistautunut siihen, ettei tänäänkään palaisi rahaa suht olleskaan, koska puhetta oli vain johonkin sarjakuvakauppaan menemisestä, jossa itselläni ei ainakaan tulisi ostettua mitään, kun en pahemmin mitään enää lue saatika jaksa edes seurata. Lievä ahdistus ja paniikki kyseisissä kaupoissa syntyikin, kun ihmisiä on ihan liikaa ja käytävät ovat yhden ihmisen levyisiä, ja samaan aikaan ohitsesi yrittää päästä +10 ihmistä. Itselläni on lievä (itseasiassa aika pahakin) ahtaan paikan kammo, joten pakenin suosiolla väljemmälle käytävälle odottelemaan. Olisin kyllä löytänyt One Piece nimisestä sarjasta muutaman söpön asian itselleni, mutta järki päässäni totesi, etten oikeasti tee yhtään mitään 4€:n arvoisella pienellä figuurilla, joka rupeaa kelettämään parin kk sisään kuitenkin, kun se pyörii jossain nurkissa ja/tai astuisin sen päälle vahingossa syystä jos toisesta.

Voi saanko?! Tää näyttäis täydelliseltä mun huoneessa! -K

En oisi välttämättä mitään Ikebukurosta ostanutkaan, ellen olisi jäänyt katselemaan tarkemmin, millaisia pikku kauppoja kadun varrelta löytyy. Tosiasiassa joka paikassa on aika paljolti samoja kauppoja, joissa on ihan samoja tuotteita (kuten esim. Ikebukuron Sspinnsissä oli aivan samat tuotteet kuin Harajukun liikkeessä), joten sinänsä se on ihan se ja sama, mistä mitään ostaisin, koska voin kuitenkin käydä jossain muualla hakemassa kyseisen tuotteen. Mutta nappasin kuitenkin juuri täältä Sspinnssistä itselleni mukaan uuden paidan sekä uudet, tähtikuviolliset tattoo tightsit! Molemmat lähti 990jenin kpl hintaan eli kunnon bargain! Valitettavasti en jaksa enää ottaa kuvia niistä, mutta vedän ne varmaan huomenna päälle ja eiköhän Odaibassa tule sitten otettua jotain hienoja posetuskuvia taas.

Pyörittiin parissa Game Centerissä myös, koska yritän edelleen etsiä mystistä Alpacasso -alpakkaa itselleni, mutta niitä ei vaan tunnu enää löytyvän mistään! Söpöt Rilakkuma nallet ovat kyllä himoittaneet myös, mutta lupasin itselleni, että jos mihinkään tämmöiseen tungen rahaa, niin se on ainoastaan sitä alpakkaa varten! Tosin jos en oikeasti löydä niitä ensiviikon loppuun mennessä, saan yrittää voittaa itselleni lisää nalleja kokoelmaani.

Näissä paikoissa ei saisi ottaa kuvia ollenkaan, mutta iphone/kamerakännykkä on siitä hyvä väline, että kukaan ei voi tietää otatko oikeasti kuvaa, vai tekstaatko/selaatko muuten vain puhelinta. Pistinkin sitten oikeen räpsien pariin otteeseen, tietysti paikan työntekijöitä vaivihkaa silmäillen. Bongattiin matkalla myös Sanrio/Hello Kitty kauppa ja olihan sinnekin pakko päästä pyörimään, vaikka rohkenenkin sanoa kasvaneeni jo tämän villityksen ohi. (Rilakkuma tosiaan jää varmaan ikuisiksi ajoiksi, koska nallet ♥) Veikkaan ettei täälläkään olisi saanut ottaa kuvia, MUTTA OTIN SILTI. HAH. F*ck the police jne.

Palatakseni vielä tähän mangaseikkailuun tyttöjen sarjakuvakaupassa, koskaan ei ole hävettänyt niin paljon mennä kassalle kahden pokkarin kanssa, joista tiedän mitä ne on ja joita en itse enää itselleni ostaisi, mutta kuinka ilmoittaa tämä myyjälle ja pelkkä kansikuvankin näkyminen sai tuskanhien nousemaan otsalle. Onneksi myyjätkin ovat naisia ja varmasti lukevat/ovat lukeneet jos jonkinlaista sarjakuvaa,  ja tuudittauduin taas siihen ajatukseen, ettei ne mua siellä tuomitse koska ovat itse tämmöiseen paikkaan hakeutuneet duuniin. Sisälläni ei todellakaan herännyt enää ei minkään kokoinen fujoshi, mutta kysäisen kyllä tältä henkilöltä, jonka nimeä ei saa mainita, josko saisin plärätä tämän englanninkielisestä kokoelmasta jotakin kappaletta. Saatan tällä hankkia itselleni pysyvän aivovaurion, mutta ehkä tästä tilasta ei voi enää pahemmaksi mennä! Jätän myös suosiolla selventämättä, missä ja mitä oltiin ostamassa, joten antakaa mielikuvituksenne laukata vapaana kuin pörröiset alpakat konsanaan!

Airinin shoppaillessa Dig nimisessä kaupassa itselleen laskostettuja lirttipaitoja, yritin samalla katsella tuliaisia eräälle miespuoliselle henkilölle, mutta tämä olikin vaikeampaa kuin ajattelin sen olevan. Olisin kyllä löytänyt ihan makeita T-paitoja, mutta hinnat oli kyllä niin pilvissä että oli paettava ihan suosiolla pois. Jos mitään en muualta löydä, ja olen vielä hyvissä rahoissa viikon loppupuolella, voisin harkita palaavani kyseiseen kauppaan sitten kuitenkin. Tämän kaiken hulinan jälkeen oli ilta jo tummunut ja väkeä jaksoi silti puskea joka nurkasta eteen. Palaamme tähänkin asiaan myöhemmin, mutta ai että kuinka ihmiset osaakin olla ärsyttäviä! -K