Odaiba madness

Tänään meni rikki yksittäisen päivän kävelyennätys: 8,5 tuntia! Olimme toki varanneet Odaiballe koko päivän, mutta vähän yllätyksenä tämä tuli silti. Olimme aamulla valmiita ennätysajassa ja ulkona jo yhdeltä, mutta tajusin että ennen Shimbashin asemalle ja siitä eteenpäin Odaibaan vievään junaan nousemista voisi piipahtaa samantien parin pysäkin päässä Tokyon asemalla. Sieltä nimittäin lukemamme mukaan löytyisi Rilakkuma-kauppa, ja koska tulemme tuskin toistamiseen matkustamaan kyseiseen suuntaan viimeisen viikon aikana, oli aika selkeästi vierailulle otollinen. Kauppa löytyikin aseman ostoskompleksista, jossa saman käytävän varrelle oli kasattu jos jonkinlaista maskottikauppaa aina NHK:n lastenhahmoista Hello Kittyyn ja muihin perinteisiin söpöilyhahmoihin. Taisin jo aiemmin mainita, että reissulla yksi omista kryptoniiteistani on Kiiroitori, joka on siis Rilakkuman sidekick-lintu, joten ko. kaupasta väistämättä tarttui mukaan päivän ensimmäinen ostoskassi.

Tokyosta jatkoimme Shimbashiin, josta Odaibaan suunnatakseen täytyy ylittää Rainbow Bridge -silta joko autolla, jalan tai junalla. Valitsimme näistä Yurikamome-junan, joka ajaa sillan yli noin vartissa ja maksaa yhteen suuntaan 310 jeniä Daiban asemalle. Odaiba on siis Tokion edustalle rakennettu tekosaari, josta tätä nykyä löytyy läjä massiivisia ostos- ja muita huvittelukeskuksia sekä kaikenlaista suhteellisen randomia kuten pienoiskopio Vapaudenpatsaasta sekä tosielämän mittakaavaan rakennettu Gundam-robotti. Itseäni kiinnosti myös löytää toinen noitaminA:n liike Aqua Cityn ostoskeskuksesta sekä nähdä Venus Fortin paljon puhuttu, hämmentävä sisustus. noitaminAa lähdimmekin metsästämään heti bongattuamme postikortteja jostain random kaupasta (vihdoin!!), mutta jostain syystä nämä liikkeet tykkäävät maastoutua ostoskeskuksiinsa niin että ne löytyvät vasta pitkällisen hortoilun, tai tässä tapauksessa hortoilun ja infosta kysymisen tuloksena (no jos ei shop directoryssa lue, niin...!!). Pehmoankkaa ei löytynyt tälläkään kertaa, mutta onneksi mukaan tarttui aina muodikas Tapioca-peili. Matkalla otimme toki kuvia tästä legendaarisesta vapaudenpatsaasta.

Paljoa tätä enempää en itselleni Odaibasta ostanutkaan mutta silti aamulla nostamastani käteisestä katosi mystisesti melkein puolet. Aqua City osoittautuikin otolliseksi sille toiselle metsästyksenkohteelle eli tuliaisille, joista ei yllätysfaktorin nimissä tule löytymään kuvia. Sanonkin "paljoa enempää" siksi, että Venus Fortin Kiddylandissa Katja onnistui ylipuhumaan minut vielä ostamaan yhden tavanomaista isomman Kiiroitorin paikkaamaan Tapiocan mentävää aukkoa. En ole ihan niin häiriintynyt kuin nämä ostokset voisivat joskus antaa olettaa, olen vain auttamattoman heikko Kiiroitorille. Katsokaa nyt:

Aqua Citysta matka vei siis kohti edellämainittua Venus Fortia, joka on pääasiassa naisille suunnattu ostoskeskus. Sen hämmentävä erikoisuus on etäisesti italialaista kaupunkia muistuttava sisustus, jonka ympärille liikkeet on sijoitettu. Jopa katto vaihtaa väriä vuorokaudenajan mukaan! Venus Fortin ulkopuolella on myös maailmanpyörä, joka on erityisen vaikuttava illalla vilkkuvine valoineen. Ylipäätään koko Odaiba on jollain tavalla maaginen auringon laskettua, kun valot sekä Tokiosta että saarelta itseltään luovat kauniin tunnelmavalaistuksen. Kävellessämme takaisin asemalle oli suurin osa päivällä parveilleesta jengistä myös kadonnut olemattomiin, ja miellyttävään lämpötilaan laskeneessa illassa oli erityisen mukavaa talsia takaisin Daiban asemalle, haaveillen samalla siitä kuinka hauskaa olisi majoittua joskus yhdessä Odaiban korkeista huippuhotelleista. Matkalla Venus Fortille on tietysti mahdotonta olla huomaamatta Gundam-mecharobottia, joka teki tänä keväänä paluun Odaibaan lomailtuaan ilmeisesti jossain toisaalla jonkin aikaa. Kieltämättä suhteellisen vaikuttava ja hauska maamerkki, jollaisia soisi rakennettavan muuallekin.

Päivän suurin yllätys kuitenkin pamahti eteen täysin ilman ennakkovaroitusta: palatessamme Venus Fortin toisesta kerroksesta huomasimme Palette Plazalla jonkinlaista mökää, kun sille rakennetulla lavalla lauluaan lopetteli jokin heleä-ääninen nuorimies. Kiersimme katsomaan touhua lähempää, kun ilmoille raikasivat tutut alkutahdit: mitä hittoa, täähän on Gangnam Style! Kävi äkkiä selväksi, että esiintymässä oli jokin korealainen poikabändi, joka pienen mutta sitäkin innokkaamman yleisön iloksi esitti sekä omia että coverbiisejä. Siirryimme lähemmäs lavaa yleisön joukkoon juuri sopivasti kuullaksemme kuinka pojat alkoivat esittää mitäs muuta kuin Big Bangin Fantastic Babya. Vähän tuli taas sellainen Kohtalon Koura Kouraisee -fiilis, mutta mitäs tässä, ilmainen biletys shoppailun keskellä toimii aina.

Oikeastaan Odaibasta olisi voinut avautua pidemmänkin kaavan kautta, mutta koska kello lähentelee kahta yöllä ja päivä on ollut pitkä ja kantapäille ankara, en laiskuudeltani jaksa tarinoida tämän enempää vaan menen parantelemaan kurkkuani, joka toivottavasti ei valvota tänä yönä ihan yhtä paljon kuin eilen. -A