Monday, August 13, 2012

Shinjuku しゃぶしゃぶ



Juttelin Maikon kanssa sunnuntaina ja sovittiin, että nähtäisiin maanantaina hyvän ruuan, karaoken ja parin drinksun merkeissä. Törmäiltiin hiukan kuuden jälkeen Shinjuku Altan edessä ja suunnattiin samantien syömään, sillä kaikilla oli jo ihan kauhea nälkä. Päätettiin halvan izakayan sijasta mennä kokeilemaa hotpot ravintolaa, jossa tietyn hinnan maksaessa sai syödä niin paljon kun jaksoi pääruuasta jälkiruokaan, eli toisinsanoen menumme oli tabehoudai (食べ放題). Listasta sai valita joko 90min ruokailun tai 120min ruokailun, josta valitsimme lyhyemmän. Maiko valitsi meille yhteispäätöksellä shabu shabu:a sekä yakinikua, eli kiehuvassa vedessä kypsennettävää sekä maustettuun liemeen dipattavaa lihaa ja kasviksia. 



Saimme eteemme aivan ohueksi leikattua nautaa sekä possua ja kävimme itse hakemassa vihanneksia, tofua ja sieniä, jotka sitten heitettiin kuumaan liemeen keittymään. Tarjolla oli myös kananmunia, josta tehtiin lihalle ja vihanneksille kastike pieneen kuppiin. Kastikkeiksi sai myös seesami- sekä soijakastiketta. Vaikka otimme kaikki omille lautasillemme haluamiamme vihanneksia, jaettiin kaikki lopuksi kolmeen pekkaan. Sekosin laskuissa, kuinka monta kertaa tarjoilija toi uuden astian lihaa, mutta joka kerralla niitä oli kolme ja oisiko tarjoilija pyörinyt siinä ainakin nelisen kertaa? Että nälkäseksi ei todellakaan jäänyt. Maisteltiin vielä mystisiä vihannesjäätelöitä, jotka eivät taasen olleet ihan niin hyviä...

Maiko siemailemassa  appelsiinimojitoa!
Kippisteltiin mojitojen kera ja juteltiin Suomesta ja Japanista sekä K-popista ja sen huonoudesta. Maiko, perus Suomifanina, on käynyt myös muutaman kerran Suomessa ja tykkää kovasti eri metallibändeistä ja yksi lemppareista onkin Stam1na. Jos aiheen ottaa Maikon kanssa esille, löytyy häneltä varmasti paljon hassuja tarinoita bändiin ja takahuonebileisiin liittyen. Syömisen jälkeen vaaputtiin kohti purikuraa ja sen jälkeen PSY:in jälleen tapaamaan Masamia, joka on Maikon sekä muutaman kotopuoleisen ystäväni kaveri. Myös Suomifani ja sisälle päästyämme, Masami tervehtikin meitä iloisesti huutamalla "MOI!" Masamin "Saatana Perkele" -paita sai hymyn huulille ja totesimme Airinin kanssa, että oli ehkä ihan hyvä skipata karaoke, kun Masami laittaa musiikin soimaan ja kajareista tärähtää TikTakin Heilutaan. Hämmentävää oli myös, kuinka hyvin hän osasi sanat itse ja siinä sitten kolmisteen hoilattiin Heilutaan -kappaletta ja naurettiin.


Masamilta pyydettiinkin sitten oikeen kunnolla toivebiisejä ja illan aikana soi Stig, JVG, Stam1na ja tietenkin Golden Bomber. Masami ei voinut uskoa että rakastan GB:tä todella niin paljon ja lähinnä nauroi päin naamaa, kun hoilattiin Maikon kanssa ja tanssittiin biisiin kuuluvia tanssiliikkeitä. Parin tuntia hujahti nopeasti hyvässä seurassa ja yhdeltätoista oli aika lähteä kohti kotia. Perjantaina ollaan kuitenkin tulossa uudestaan Rinan kanssa, joten turhan paljoa rahaa ei viitsitty vielä käyttää. Toivottavasti silloinkin on yhtä hauska meno, koska pitäisi jaksaa pysyä hereillä viiteen asti aamulla, jolloin menee taas junat. -K


Tabehoudai oli yksi niistä ruokakokemuksista, joita toivoin Japaninreissulla pääseväni kokeilemaan, joten Maikon sitä ehdottaessa oltiin Katin kanssa molemmat heti nyökyttelemässä myöntymisen merkiksi. Päälle kaksikymppiä 90 minuutin ruokailusta ei ole paha hinta, ainakaan ottaen huomioon miten herkullisesta menosta on kyse. Ruoan interaktiivisuus on aina hauskaa, ja lihanpalasten huljutteleminen kiehuvassa vedessä oli yllättävän viihdyttävää touhua. Seesamkastike muodostui meidän molempien suosikiksi, joskin Maiko santsasi kananmunalla toistamiseen. Ihan näin proteiinipirtelölle ei viitsinyt itse lähteä, vaikka tuli tuotakin kokeiltua muiden joukossa. Jälkkäriksi napattiin tosiaan viimeisen 15 minuutin aikana paikan jäätelöitä, jotka siis olivat sekoitus jotain vihannesta ja "perinteisempää" jäätelömakua. Kokemus oli... no, japanilaisittain omoshiroi, mielenkiintoinen, parhaimmillaan kuvattuna. Toisaalla makuhermoon iskee perinteinen suklaa, ja heti sen perään jokin omituinen vihannes (jota sitten kivasti sai röyhtäillä puolisen tuntia ruokailun jälkeen syvän hämmennyksen vallassa). Naureskelinkin kotimatkalla, että tällaisia jäätelöitä pitäisi saada Suomeen, koska niitä syömällä tuskin voisi vetää jäätelö-övereitä: jäätelö on tarpeeksi hyvää, että sitä tekee välillä mieli syödä, mutta kuitenkin niin pahaa, että liiallinen mättäminen saa lähinnä merisairaaksi.


Koska ruokailuun vierähti tuo puolisentoista tuntia, suunnattiin yhteisellä päätöksellä suoraan PSY:hyn. Maiko sivisti meitä karaoken hinnoittelusta sen verran, että taksat ovat Rinan kanssa kokemiamme aika lailla kaikkialla kello kuuden jälkeen. Kuten Katja tuossa jo totesikin, kävi PSY enemmän tai vähemmän karaokesta suurimman osan illasta, kun esitimme biisitoivomuksia ja kailotimme mukana muiden asiakkaiden iloksi. Koska kyseessä on suhteellisen pieni paikka, lukeutuivat näihin illan aikana lähinnä pari muuta ulkomaalaista, saksalainen ja norjalainen mies, joista ensinmainittu tiesi itsekin Gangnam Stylen ja lauloi sitä meidän mukana. Great success! Masami pisti meidän viihteeksemme taustalle pyörimään myös läjän omituisia 70-luvun suomalaisia videoita ja muuta kummallista, mutta ehkä suurin ajan rakenne on muuttunut -tunne iski siinä vaiheessa kun TV:ssä alkaa näkyä Ranuan kummien Ufopornoo! -sketsiä toisensa perään. Kyllä veti herkäksi, tulit Heidi mieleen viimeistään sen poppamiehen kohdalla. Että Tokioon asti piti tulla tätä todistamaan, en kyllä tiedä mitä sanoa. Jätetään siis sanomatta. Hauskaa kyllä oli siitä huolimatta!

SOS NMKY~!!

Kotimatkalle karattiin kiltisti jo yhdeltätoista, mutta vaikka itse oltiin ihan miniäesittelykuosissa, olivat monet Shinjukusta niinikään mestoille palaavat japanilaiset toista maata. Tällä hetkellä käynnissä on obon-juhla, joten monet paikalliset vetävät viihteelle jopa maanantaina (toisaalta Maikon mukaan meno on ihan samanlaista Shinjukussa aina), ja junalaiturilla näkyikin yhtä jos toista huojuvaa nuorta ja itkevää mimmiä. Ei se elämänmeno ole yhtään sen kummempaa täällä kuin vikaa yöbussia kohti Siilitietä odottaessa, mikä on tavallaan aika lohdullista. - A


Sen vielä unohin mainita, että sain Maikolta lahjaksi Korilakkuma kigurumin, eri eräänlaisen japanilaisen "yöpuvun" mitä varsinkin nuoremmat tytöt (miksei pojatkin) tykkäävät käyttää. Niitä käytetään enemmän ehkä cosplay-kulttuurissa tai muutenvaan ulkona hengailemisessa (Suomessakin) mutta itse odotan innolla kylmiä, talvi-iltoja, jolloin voi vetää tämän fleecepuvun päälle ja käpertyä sohvalle teekupin kanssa katsomaan jotain hömppäleffaa -K

4 comments:

  1. Oon ehkä eniten kade tabehoudaista ;__;

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ha ha ha! Voit käydä suruus syömässä jossain Raxissa! >:D

      Delete
  2. UFOPORNOO JONKUN BAARISSA

    o_o

    ReplyDelete