Tiistai valkeni ihan infernaalisella jumittamisella, mutta joskus käy näin. Pääsimme ulos Nekotalosta siis erinäisten asioiden johdosta vasta joskus kolmen jälkeen, mikä on tavanomaista myöhemmin. Vaikka joku juustojumala oli selkeästi meitä kaikilla tavoin vastaan (itse muistin esim. ottaa mukaan viuhkan, mutta juuri täyttämäni vesipullo jäi iloisesti jääkaapin päälle - fakta, jonka tajusin vasta juna-asemalla, samoin kuin sen etten ollut syönyt koko aamuna mitään), pääsimme silti näppärästi Shinjukun kautta Shibuyaan, joka yhtenä isoimmista keskittymistä on vielä tällä reissulla jäänyt huomiota vaille.
Shibuya, kuten Harajuku, on siis yksi keskeisimpiä muodin sulautumispisteitä Tokiossa; sen kuuluisin tavaratalo lienee mm. gyaru-muotiin keskittyneitä brändejä myyvä 109, jonka vieressä on vastaava miehille tarkoitettu 109-2. Puhun kuitenkin sulautumispisteestä siksi, että puljusta virtasi sisään ja ulos kyllä aika monenlaista tallaajaa aina niistä stereotyyppisistä fässhön-tsirbuloista ehkä hämmentävimpiin gootteihin, joita on eläissäni nähnyt. Emme kuitenkaan ensitöiksemme suunnistaneet ko. tavarataloon, vaan meillä oli villimpi seikkailu edessä: noitaminA shop, eli tiivistettynä Fuji TV:n yhden animaatio-ohjelmaslotin sarjoille pyhitetty liike. Katsoin nimittäin noin kuukausi takaperin vihdoin kokonaisuudessaan sarjan nimeltä Tsuritama, jota minulle useammaltakin taholta suositeltiin sanoilla "siinä on sellanen ankka". Itse anime kertoo kalastamisesta, avaruusolennoista ja muusta hörönlöröstä, mutta koska ankat ovat vahvasti sydämeni valittu eläin, vei ehkä tsägällä 5 sekuntia ruudulla tätä kyseistä ankkaa, Tapiocaa, ja olin täysin myyty. Arvatahan sitä saattaa, että jos matkalta siis mitään animekeke-aiheista takaisin Suomeen raijaa, on se juuri Tapiocaan liittyvää.
noitaminAn liike löytyy yllättäen Shibuyan Parco-ostoskeskuksesta sekä Odaibasta, joten koska tie vei muutenkin Shibuyaan, halusin etsiä näistä ensinmainitun käsiini. Katja oli keksinyt ehdottaa että otan kuvan kartasta, ja tämän avulla sitten harhailimmekin aikamme Shibuyassa yrittäen etsiä oikeaa rakennusta. Matkalla löysimme tosin mm. 100 yen shopin sekä Ghost of Harlemin oman liikkeen, joten ehkä ympyrän pyörimisellä oli jokin tarkoitus. Vitsikkäästi onnistuimme kävelemään myös oikean rakennuksen ohi ennen kuin vihdoin paikallistimme sen - joskin ensialkuun emme osanneet ollenkaan uskoa olevamme edes oikeassa paikassa. Parco kun vaikuttaa lähinnä yhdeltä lukemattomista naisten designer-muotia myyvistä liikkeistä, eikä ensimmäinen sisällysluettelo paljastanut kutoskerroksesta majailevan kuin urheilutarvikkeita ja kulttuuria. Onneksi vilkaisimme kuitenkin vielä rakennuksen ulkopuolelta löytyvää kylttiä, sillä viimeisen tarkistuskerran jälkeen listassa komeili sittenkin oikea nimi. Kutoskerroksesta se oikea liike löytyikin.
Olin etukäteen toivonut löytäväni Tapioca-pehmolelun, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä nämä on myyty silmänräpäyksessä loppuun. Tarkoituksena on vielä vierailla Odaiban liikkeessä mikäli mahdollista, jos niitä vaikka sieltä löytyisi. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, kyllä ankkaa aina löytyy ostettavaksi: viis sarjan söpöistä koulupojista, raahasin kassalle nimittäin 9000 jenin arvosta pelkkää Tapiocaa. Näihin lukeutui kaksi samanlaista kangaskassia (Maija oli heittänyt jo etukäteen fygyä jotta saa samanlaisen), iso pinssi sekä kahvimuki-tumbler, eikä kaduta kuule yhtään! Muihin päivän ostoksiin lukeutuikin vain visiitti Disney storeen, josta mukaan tarttui alennuksesta jotain, mitä en voi vielä tuliais-disclaimerilla paljastaa (moi Matti!).
Itse 109 oli ... no, varauduimme saamaan about kuulovaurioita kiljuvista tädeistä, mutta aika samantyylistä settiä meno oli kokonaisuudessaan kuin vaikkapa Shinjukun Altassa. Väsymys, jano ja nälkä verottivat aika paljon taas vaihteeksi keskittymiskykyä, mistä johtuen palailemme Shibuyaan vielä toistamiseen ennen reissun loppua (haluan päästä vierailemaan vielä esim. Tower Recordsissa ja 109-2:ssa, ihan vain koska orz). Koska pimeä laskeutuu täällä kuuden ja seiskan välissä aika vikkelään, oli ehtinyt jo tulla pimeä siinä vaiheessa kun vihdoin suuntasimme takaisin juna-asemalle; ihmismassat olivat jo päiväsaikaan aika massiiviset sen kuuluisan risteyksen kohdalla, mutta hienoltahan tuo näyttää etenkin neonvalojen loisteessa. Taas yksi sellainen asia, jota on vaikea kuviin tiivistää, eli vaikka Shibuya ei muuten inspaisikaan, paikalle kannattaa raahautua vaikka sitten tätä kliseistä näkyä (tai Hachiko-patsasta) pällistelemään. - A
No comments:
Post a Comment