Friday, August 10, 2012

You're for me mosquito


Tässä pari tärkeää elämänohjetta à la Kati ja Airin: jos et halua päästä rahoistasi eroon,

1. älä mene Harajukuun
2. älä mene Harajukuun
3. älä mene Hartsaan
4. älä mene Harajukuun

Olen vakaasti sitä mieltä, että olemme olosuhteiden uhreja, eikä puhettakaan muusta. Alennusmyynnit + Hartsa = eieieieiei. Ei enää ikinä. Tai ainakaan viikkoon. Koska noissa olosuhteissa lentävät ikkunasta kaikki järki ja terveys, vaikka kuinka vannoisi että "en mä kun sen yhden jutun sieltä vaan tartte". Minun piti hakea ne yhdet housut, lähdin Harajukusta tällä kertaa ko. housujen, hameen, laukun ja muutaman asusteen kanssa. Mitä hemmettiä tässä nyt tapahtui? Kaikki meni ihan nappiin budjetoinnin suhteen kun kiersimme vielä ylikalliita ostoskeskuksia, joiden 5000+ jeniä paidasta -periaate sai vain naureskelemaan. Enter Harajuku ja 1000-3000 jenin rätit ja rytkyt, ja yhtäkkiä ihminen huomaa olevansa vain pieni ja mitätön sätkynukke universuminen kosmisessa ostoskeskuksessa. Olosuhteiden uhri! Se minä olen! Älkää yrittäkö saada minua vastuuseen omasta rahankäytöstäni! ...Tosiasiassa en saanut palamaan kuin n. 6000 jeniä, eli mistään oikeasta katastrofista ei ole kyse, mutta hämmentäähän se nyt kun lomaa on kulunut vasta alle viikon. No, puolustuksena voin sanoa, että mitään harkitsematonta ei ole edelleenkään tarttunut mukaan, joten ehkä nämä muutamat lankeamukset minulle sallittakoon. Etenkin kun ne ovat niin kivoja.



Kuvattuna myös eilisiä ostoksia, eli BPN:n paita ja Bodylineltä mukaan napatut röyhelöshortsit, Closet Childilta niinikään ostettu valkoinen yläosa sekä tämänpäiväiset henkselihaaremihousut. (Noni Maija, pääsenkö Suomeen?) Alempana löytämäni laukku, joka on kyllä täysin alennetun 2000 jenin hintansa arvoinen, enkä pääse yli siitä miten kaunis se on. Hihnalla olkamittaiseksi muuntautuva laukku on täydellinen korvaamaan paremmissa asuissa kulahtaneen Marimekon olkalaukun, jonka reikiä kavahtaisi jokainen hammaslääkäri. Kuvissa ei kahta ostamaani hametta, koska en jaksanut uppia niistä kuvaa, mutta kuvitelkaa tähän myös tummanharmaa ja laivastonsininen vekitetty hame, jonka alareunassa on valkoista pitsiä. Sekä muutama punainen ja sininen rusetti/kravatti/rintakoru, joiden avulla ko. hameet muuntautuvat kerrasta pseudokoulupukumaisiksi. Ei koskaan voi olla näille liian vanha!

Mutta kyllä me tosiaan tänään muutakin tehtiin kuin itkettiin taas elämän julmuutta Harajukussa. Olimme sopineet tapaavamme taas Rinan, mutta sluibasimme suosiolla baariseikkailuista väsymyksen vuoksi ja päätimme käydä vain syömässä ja sen jälkeen karaokessa ihan täällä Koenjissa. Rina veikin meidät johonkin paikalliseen ramen-ravintolaan, jossa söimme sekä kulholliset possuramenia että oheislautaset gyozaa. Näitä aterioita ei tosiaan ole hinnalla pilattu, sillä vastaava setti maksaa noin 500 jeniä per naama. Myös karaokepaikka löytyi ihan naapurista, ja kolmistaan varasimme kahdeksi tunniksi huoneen sekä ostimme jokainen lasillisen juomaa, minä suklaamaitoa ja Rina ja Katja mansikkaa.



Japanilainen karaoke on juuri sitä mitä olette kaikista muistakin matkablogeista lukeneet, eli intensiivistä, kovaäänistä ja hikistä. Rina jättäytyi suosiolla taka-alalle lähinnä etsimään koneesta kappaletoiveita, joten minä ja Katja mölyttiin sitten senkin edestä kaikkea mahdollista mieleen tulevaa japanilaista musiikkia. Vaikka väliin mahtui pari länsimaalaistakin biisiä (Rina etsi meille omatoimisesti Nightwishia, joten sain hetken olla oman elämäni Anette Olzon Amaranthin seurassa), koostui settilista käytännössä japanilaisesta musiikista, jota on aina yhtä villiä laulaa ilman taustaraitaa. Omat kananlukutaidot ovat koetuksella, kun kappaleet etenevät ripeään tahtiin eikä perässä meinaa pysyä, mutta tämän ei saa tietenkään antaa hidastaa menoa! Golden Bomber oli ehdottomasti päivän sana, ja hoilotimmekin Memeshikutea kolmesti... Oma kunnian hetkeni oli kolmen eri Metronomen kappaleen veivaaminen, ja vanhan sanonnan "jos et oo 15-vuotiaana kuunnellu Gacktin Vanillaa, et tiedä elämästä mitään!" voi selkeästi muuntaa nyt muotoon "jos et oo laulanu Tokiossa Gacktin Vanillaa karaokessa, et tiedä elämästä mitään!"



Karaoken jälkeen kävimme vielä pyörimässä Koenjin ostoskaduilla ja ottamassa purikuraa. Intouduimme myös kokeilemaan samaisessa arcadessa rumpupeliä, joka oli kyllä yllättävän hauska. Kun sieltäkin pärähti biisivalintana Memeshikute, sai vain rukoilla, että ko. kappale lähtee joskus tämän yön aikana pois päästä. Sitä odotellessa siis... Huomenna olisi tarkoitus lähinnä löysäillä ja siivota, tai ylipäätään tehdä jotain sellaista mikä ei syö rahaa; kaksi tuntia karaokea käy yllättävän tyyriiksi, vaikkakin kolmeen pekkaan jaettuna (joskin oletan että esim Ikebukurossa hinnat ovat huomattavasti inhimillisemmät...). Shibuya ja Akihabara saavat siis odottaa ensi viikkoon, kun shoppailumorkkis on hellittänyt ja rohkeus riittää uuteen kierrokseen ihmisten ilmoille! - A



Oops I did it again ja silleen... Minä + Raha + Harajuku = Disaster. Olin hetken vielä ylpeä, miten hyvin osasin käyttää rahaa alkuviikosta, tänään lähdin Harajukuun mielessä "ostan vaan sen peruukin". Ja kun oltiin lähdössä takaisin Harajukusta kotiin, avasin lompakon ja siellä pyöri 3 jenin kolikkoa... siis miten ihmeessä mä taas onnistuin!? Tulinkin kotiin peruukin lisäksi uuden paitasetin, hameen, sukkiksien, ripsien + meikkien ja pienen oheissälän kanssa! Ei siinä näin pitänyt käydä!! 10,000 jeniä vaan katos sormia napsauttamalla! Noh, yritän tuudittautua siihen ajatukseen, että tätähän varten mä kaiken tän rahan tänne raahasin, mutta pelottaa ajatus että unohdan tuliaiset ja muut, kun Harajuku vie lompakon mennessään. Onneksi Shibuyan 109 -kauppa on sen verran kallis, että sieltä todennäköisesti lähtee mukaan vain yksi/kaksi juttua, tai sitten ei ollenkaan jos osaan palata takaisin piheyteen (pihi ei kyllä ole mun toinen nimeni..)



Ruokapuolta miettiessäni tänään, halusin joko ramen-ravintolaan tai sitten syömään takoyakia jonnekin, mutta päädyttiin tosiaan ensimmäiseen vaihtoehtoon ja olin oikein iloinen! Nuudelien syöminen puikoilla olikin paljon tutumpaa, kuin aikaisemmin okonomiyakia syöden (isot palat piti ensin leikata puikoilla, että sai ne mahtumaan suuhun. Mutta teepä se niin, ettei koko ravintolan väki käänny tuijottamaan miten typerä gaijin ei osaa käyttää puikkoja oikein.) Karaokea olin odottanut todella paljon, koska lempibändini Golden Bomberin laulaminen karaokessa olisi dream come true. Sainkin laulaa 5 eri kappaletta ja tosiaan se Memeshikute 3 kertaan, ja kerran jopa englanniksi. Hauskaa oli ja kuuma taas jälleen. Mitään ilmastointia ei ole ja kun astuimme koppiin sisään, lemahti hyvä tupakan savu suoraan sieraimiin. Kopeissa saa tosiaan polttaa samalla, kun laulaa lempi laulujaan. Tai ainakin tässä meidän paikassa. Laulamisen jälkeen osallistuimme vielä pieneen arvontaan, josta voitimme 500 jenin alennuslipukkeen seuraavalle kerralle. En usko että tänne ainakaan menemme uudestaan, sen verran hintavaa kun oli.

jonkun random jannun tassucrocsit Koenjin asemalla

Nyt kyllä väsyttää taas niin paljon, että odotan oikeestaan innolla huomista kun ei tarvitse lähteä yhtään minnekään. Pyhitettiin huominen vapaapäiväksi ja siivouspäiväksi, koska huone rupeaa muistuttamaan kaatopaikkaa tuhansine muovipusseineen ja kuitteineen. Temppelit saa odottaa sunnuntaihin. - K

4 comments:

  1. Ylläri et saitte taas rahaa palamaan. Mut raha on tehty tuhlattavaksi eiku.
    Fuufuu, en tiedä elämästä mitään. Pitää tulla Tokioon joskus opettelemaan elämän perusasioita. Ja haluun sit nähdä teidän purikurakokoelman kun kotiudutte!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei pidä mennä tonne enää! Tai ainakaan hetkeen, voi käydä hullusti. Ja joku päivä pääset vielä osalliseks elämän mystisistä tiedoista myös!

      Delete
  2. Oomg oliks taikossa memeshikute :---D parasss

    -maija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kysymys ennemminkin, missä EI ole memeshikutea :--D

      Delete