Katin Barcelona-reissun välissä olen ehtinyt itse vielä kertaalleen Englantiin reissulle, josta voisin kirjoitella jotain aikanaan; ajankohtaisempaa tällä hetkellä on kuitenkin uuden vuoden vaihteeseen sijoittunut Japaninmatkani, joka käynnistyi 28.12.2013 lauantaina. Reissuun lähdin tällä kertaa Maijan kanssa, ja ajattelin päivitellä pikaisesti odotellessani kyseisen belugan heräämistä.
Tokiossa ollaan siis oltu hieman alle 24 tuntia. Itse matkustus oli suhteellisen luksusta edelliskerran Moskovanseikkailuun verrattuna, sillä nappasimme tosiaan alennushintaiset Finnairin suorat lennot jo aiemmin syksyllä. Saavuimmekin sunnuntain puolella kello 10 paikallista aikaa Naritan kentälle, josta N'EX heitti meidät kätevästi suoraan Shinagawan asemalle. Majailemme ensimmäisenä siis Shinagawassa, jossa matka jatkuu 2.1. uuteen hostelliin 5.1. asti. 5.1. jatkamme matkaa Osakaan, josta palaamme takaisin Tokioon 8.1. ja siitä edelleen Suomeen 10.1. Parin viikon reissu on siis kyseessä viimekertaisen, kolmen ja puolen viikon Tokionretriitin sijaan.
Alun alkaen meidän oli tarkoitus lähteä Osakaan heti uuden vuoden jälkeen, mutta kohtalon koura puuttui peliin ja läiskäsi Artpop-levylafkan eventin 4.1.; koska mukana on mm. kaksi neljäsosaa edesmenneen Metronome-bändin jäsenistä (ja itselleni ihan älyttömän tärkeä kyseisen bändin basisti Riu), menivät suunnitelmat kerrasta uusiksi käytännössä kaksi viikkoa ennen lähtöä. Onneksi uuden hostellin buukkaus ei tuottanut liikaa ongelmia, ja Osakassakin saimme siirrettyä päivämääriä ilman ongelmia.
Noin muuten tämän reissun fokus on vaatteiden ja yleisen jumituksen sijaan ihan puhtaassa nörtteilyssä: eilen alkanut talvi-Comiket eli maailman suurimman doujinshi-tapahtuman talviversio oli vahvasti näköpiirissä päivämääriä buukatessa. Hurahdin itse pariin sarjaan syksymmällä, joten tullaan varmaan kuluttamaan seuraavat muutama päivä sarjakuvien ja oheiskrääsän perässä. Toki itse uusi vuosi on sinänsä näkemisen arvoinen juhlapyhä, sillä se on japanilaisille talven kohokohta. Jäämme odottamaan jännityksellä.
Eilisestä sen verran, että saavuttuamme hostellille heitimme vessassa hieman ehostusta naamaan 10 tunnin lentomatkan päätteeksi, ja suuntasimme siitä suoraan Rinkai-linen lähimmälle asemalle (noin 10 min kävelymatkan päässä). Tästä pari pysäkinväliä ja olimmekin jo Odaiban puolella, jossa sijaitsee siis Comiketin sisäänsä imaiseva Big Sight -messukeskus. Nämä kokoluokat ovat kyllä sellaisia, että leuka loksahtaa alas vaikkei takaraivossa painaisikaan flunssa ja armoton univaje; vaikka kello oli saapuessamme noin puoli kaksi iltapäivällä (Comiket aukeaa kymmeneltä aamulla ja jonotus on sen mukaista), oli ihmisiä aivan _järjettömästi_ joka paikassa. Big Sightille löysikin perille helposti vain ihmisvanoja seuraamalla, eksyminen on aika lailla mahdotonta.
Perillä etsimme ensi töiksemme käsiin Tanacan, yhden omista lemppareistani mitä tulee fanisarjakuvien piirtäjiin. Kippasin hänelle kaverini antaman fanikirjeen ja pakenin paikalta, koska kuumotuslevelit korkealla jne. Moni taiteilijoista olikin tuohon mennessä ehtinyt jo myydä suurimman osan tavaroistaan, joten Tanacan albumeita pitää metsästää myöhemmin eri liikkeistä. Tästä huolimatta halpojen hintojen (300-700 jeniä kpl) ansiosta mukaan tarttui ihan liian paljon doukkareita ottaen huomioon sen, että itse Tokiossa oli tähän mennessä ehditty viettää hädintuskin viisi tuntia. NO MUT HEI. Tän takia tänne on tultu jne. Sitä paitsi löysin vielä yhden toisen lempitaiteilijani pöydästä töitä, ja koomisia hetkiä koettiin tämän (jos kyseessä oli siis taitelija itse, en tajunnut kysyä) kysyessä ikääni – suuri osa sarjakuvista on K18, ja hämmentyneenä totesin olevani 26.... vuolaitten anteeksipyyntöjen saattelemana sainkin siis sarjakuvani, vaikka totesin että joo ei kuule haittaa yhtään jos luullaan alle 18-vuotiaaksi vielä tämän ikäisenä :D
Koska olen itse sairastanut suht sitkeää flunssaa joulusta asti, riitti pari tuntia Comiketiä eiliseltä ja suuntasimme takaisin Shinagawaan. Tämä tietysti oli helpommin sanottu kuin tehty, koska jengin määrä oli edelleen aika päätähuimaava. Kahden pysäkin väliseen matkaan menikin noin 45 minuuttia, ja sillisalaatissa jonottelu sai ihan uusia mittasuhteita Tokion mittakaavassa. Perillä otimme suosiolla päiväunet univajauksen vuoksi, tarkoituksenamme herätä seiskan maissa lähteäksemme Maijan kaverin Niinan synttäririentoihin Shinjukuun. Herätessämme totesin olevan fiksumpaa jos nukun kerralla flunssaani ja univelkaani pois ja jatkoin unia Maijan lähtiessä dokaamaan nomihoudaihin. Kahdentoista maissa Maija kömpikin takaisin hostellille ja hampaiden pesun yms aktiviteetin jälkeen nukuin vielä uudet kuusi tuntia, eli 13-14 h sain palamaan pelkästään palautumiseen. Varjopuolena toki se, että heräsin joskus puoli seiskalta... nooh kerrankos sitä
No comments:
Post a Comment