Comiket day 2 + Osaki

Maanantaiaamuna heräsin tosiaan jännittävään havaintoon, että mahaa kurni aika lailla – tajusin viime ruokailukerrasta olevan kevyet 24 tuntia. Noooh ei meillä niin tarkkaa... Sain Maijan revittyä ylös joskus yhteentoista mennessä, ja suuntasimme siitä jälleen Comiketia kohden pienen Famima-visiitin jälkeen. Big Sightilla olimme luvanneet treffata Valtterin, joka oli jo aamusta saapunut paikalle jonottelemaan "pienen" ihmisjoukon kera. Kuulemma meno on tämän vuoden talvi-Comiketissa ollut tavanomaista kreisimpää, eli porukkaa on vähän turhankin kanssa. Vähemmästäkin pistää kyllä pohtimaan, että mistä tätä jengiä oikeasti riittää? Maijan mukaan Comiketissa vierailee päivittäin noin 200 000 kävijää, eli mistään Jyväskylän Animeconista mallia 2004 ei ihan ole kyse.

Ihan ensimmäiseksi kävimme Valtterin kanssa tankkaamassa aamiaista/välipalaa, eli Famimasta ostamamme eväät. Ihan samanlainen conihengausfiilis touhusta kieltämättä jäi (hyvässä mielessä siis) vaikka jengiä on joka puolella ihan hulluna. Syöminkien jälkeen päätimme tarkastaa animaatiostudioiden viralliset pöydät, joita edellispäivänä emme onnistuneet paikantamaan lainkaan. Aika seikkailun takana se oli nytkin, sillä industry bootheille piti kiertää ihan älytön reitti ulkokautta. Hattua täytyy kyllä nostaa organisoijille, sillä erilaisten karsinoiden yms avulla jonotukset ja reitit itsessään ovat ihan selkeitä; vaikka ihmistukoksia välillä väistämättä syntyy noin isojen massojen kanssa, kaikki sujui silti ihan jouhevasti muutamia perustönimisiä lukuunottamatta. Industry boothien alue oli sekin luokkaa koko Messukeskus (niinkuin kaikki muutkin yksittäiset hallit, joita tosiaan löytyy ns. muutama Big Sightilla), ja pienen pyörimisen jälkeen löysimme etsimämme. Siitä, mitä mukaan saattoi tai ei saattanut tarttua, ei sitten puhuta kuin pimeillä kujilla ja keskiyön jälkeen.

Industry bootheilta paettuamme tsekkasimme vielä muutamia pöytiä ja itkimme elämääkin söpömpiä pieniä cosplayaajia (yhyy minikokoinen Clear yhyy), mutta etenkin Maijan kisakunto alkoi pettää ennen aikojaan. Rinkai-linella siis takaisin Shinagawaan (tällä kertaa matkaan meni vähemmän kuin se 45 min per kaksi pysäkinväliä!!) ja kevyt päivälepo, joka taisi venähtää noin tunnin päikkäreiksi. Koska kunnon ruokailu on aina päivän polttava sana, päätimme lähteä tutustumaan yhteen Shinagawan asemalta hostellille tullessa bongaamistamme ramen-paikoista, ja tämän jälkeen käväistä yhden pysäkin päässä Osakissa koluamassa lähimpää Daisoa. Kumpikaan ei nimittäin muistanut ottaa mukaan Suomesta pyyhettä, joka on ehkä ihan kätevä väline suihkussa käydessä. (Hostellilta sai näitä kyllä vuokrattua 200 jenin hintaan, mutta jos uuden saa Daisosta samaan hintaan, on se ihan hyvä investointi tulevia hostelleja varten.)

 

Löytämämme ramen-paikat (joita oli vierekkäin varmaan tsiljoona) operoivat sillä perinteisellä sosiaalivammaisuusperiaatteella, eli raflan ulkopuolella syötät automaattiin tarvittavan rahasumman (tässä tapauksessa 880 jeniä per naama Kuromiso-ramenista) ja saat lippulappusen, jonka annat tarjoilijalle. Perse penkkiin ja kymmenisen minsan päästä tarjoilija kiikuttaa sinulle annoksesi. Lämmin ramen-keitto toimikin hyvin kipeälle kurkulle, jota paikallisten ilmastointilaitteet taas vaihteeksi kiusaavat ihan olan takaa (satan666 koin tän jo vuosi sitten kesällä, yhtä perseestä on edelleen). Mietittiin myös, että pitäisikö kokeilla jossain vaiheessa myös vierestä löytyvää gorilla-teemaista currypaikkaa...

Ramenin jälkeen tosiaan hyppäsimme Yamanote-linen kautta Osakiin, joka oli hämmentävän kuollut noin kahdeksan aikaan illalla. Monet liikkeet menevätkin tuohon aikaan kiinni, mikä tietty selittää osaltaan paljon. Daisosta tarttui tuttuun tapaan pyyhkeiden lisäksi mukaan vähän kaikenlaista, sillä 105 jenin kertahintaan huomaa tarvitsensa aina vaikka mitä. Tällaisiin välttämättömiin investointeihin lukeutuvat mm. kosteuspyyhkeet, valotikut, uusi kulmakynä... Maija löysi myös viereisestä ruokakaupasta ihan ältsin makeeta Aku-maitoteetä. Mitään kovin ihmeellisempää seikkailua Osakissa ei saatu aikaiseksi, sillä paikalla ei tosiaan ollut mm. ketään. Ihme aavekaupunkeja jotkut näistä kaupunginosista välillä...

bongaa useampi nolo kurobas-viittaus näistä kuvista

Takaisin hostellille siis, niistämisrumba vauhtiin ja nukkumaan siinä klo 11 paikkeilla. Tänään on uudenvuoden aatto, ja suunnitelmissa on jos jonkinlaista sählinkiä (mukaanluettuna visiitti Nakano Broadwaylle ja lyhyt ekskursio Koenjin vanhoille kulmille), eli stay tuned.