New Year in Shibuya & Harajuku

Lievällä viiveellä voisi päivitellä menneiden päivien tekemisiä. Flunssassa kun matkustaa, ei päivän päätteeksi juuri jaksa konetta avata, mutta tänään päätin kurkkukivun takia skipata aamupäivän Hartsailut (meillä on iltapäivällä keikka Shibuyassa) ja samantien hoitaa pari päivitystä alta. Kahden ekan päivän jäljiltä taidettiin jäädä uudenvuoden aattoon, joka hoitui aika mielenkiintoisissa tunnelmissa niin Shibuyan kuin Harajukun osalta.

Aamupäivästä lähdimme ensiksi käymään Nakanossa paikallisessa ostoshelvetissä, Nakano Broadwaylla. Mukaan nappasimme Koenjista Valtterin, joten vanhoja maisemia tuli hieman samalla vilkuiltua melkein vahingossa. Hienosti kyllä unohtuu päälle vuodessa reitit joita hakkasi melkein kuukauden läpeensä, ja arcadeakin olivat ruojat menneet uudelleensisustamaan. Ihan kivat purikurat sieltä tarttui kuitenkin messiin, jonka jälkeen tie suuntasi siis Nakanoon yhden junapysäkin päähän. Jostain syystä kumpikaan meistä ei ole aiemmin Nakanossa vieraillut, joten paikallinen otakukeskittymä tuli suht yllätyksenä: Broadwaylta löytyy useampaa Mandarakea, joissa vierähti lopulta yllättävän vähän aikaa. Koska uuden vuoden aikaan moni paikka sulkee tavanomaista aikaisemmin tai ei ole auki ollenkaan, jouduimme kirjojen pläräämisen jälkeen tyytymään suht normiin halpis-rameniin Broadwayn tusinakuppiloista. Ihan perus kitsune udonia muutamalla sadalla jenillä, ei harmita.

Nakanosta suuntasimme hetkeksi lepäämään takaisin Shinagawaan, sillä suunnitelmissa oli painella takaisin kaupunkiin seitsemän tienoilla. Luvassa oli tabehoudaita eli syö-niin-paljon-kuin jaksat Shibuyassa, johon saapui paikalle kiitettävä yhdentoista hengen suomalaisjoukko sisältäen niin vaihtareita kuin näiden maisemissa olevia tuttavia.

Tässä vaiheessa Airinin kisakunto loppui päivitysyrityksen yhteydessä eilen, joten Maija jatkaa:

(Luulin että mun piti kirjoittaa Nakanosta, joten saatte nyt sit tupla-muistelot siitä ennen kuin pääsen uudenvuodenjuhlintaan. -Maija) Koenjin mestat tarkistettuamme lähdimme Nakanoon, jossa olevasta Nakano Broadway -ostoskeskuksesta löytyy useita anime- ja muulle fanikrääsäkamalle omistettuja pieniä ja isompiakin kauppoja. Monet liikkeistä ovat oikeasti täynnä lähinnä lelumaista krääsää, mutta löytyy sieltä esimerkiksi myös käytettyjä sarjakuvia, taidekirjoja ja lehtiä Mandarakesta. Kaikkein pahimpaan shoppailumoodiin emme Nakanossa päässeet, vaikka muutaman tuhatta jeniä sinne saikin kulumaan. Onneksi Valtteri tiesi missä kerroksessa mikäkin kauppa suunnilleen on, muuten olisimme joutuneet kai viettämään siellä vielä pidempään etsien oikeita mestoja.

Ostoskeskuksen koluaminen oli joka tapauksessa sen verran uuvuttavaa, että seuraava missiomme oli etsiä jostain halpaa ruokaa (koska tarkoitus oli illalla pulittaa 2600 siitä tabehoudaista). Yllättäen muillakin shoppailemaan tulleilla ihmisillä oli nälkä, ja saimme koluta ostoskujia hetken aikaa ennen kuin löysimme halvan nuudelipaikan jossa oli tarpeeksi tilaa. Ruuan tilaaminen hoitui jälleen "syötä rahaa, paina nappia, vie koneen tulostama lappu henkilökunnalle" -periaatteella. Kulho kitsune udonia maksoi alle 400 jeniä, eli melko halvalla päästiin. Itse en edes jaksanut syödä kulhoa tyhjäksi, mutta en ole varma johtuiko se yleisesti vähän heikosta kunnosta nuhan takia vai annoksen suuresta koosta (veikkaan vähän molempia). Suuntasimme Nakanosta takaisin hostellille lepäämään ja valmistautumaan uudenvuoden juhlimiseen.

Seitsemän aikaan oli tosiaan tarkoitus kohdata suomalaisporukalla Shibuyan asemalla Hachikon patsaan luona. Ko. patsas on tapaamispaikkana vähän kuin paikallinen Stockan kello, ja siellä pyörii lähes aina sen verran väkeä että oman kaverinsa bongaaminen saattaa osoittautua hankalaksi. Onneksi Valtteri ei ole mikään lyhyt jäbä, ja onnistuimme paikallistamaan illallisseurueemme helposti. Matka jatkui lähellä olevaan shabu shabu -ravintolaan, johon oli tehty pöytävaraus etukäteen. 

Syö-niin-paljon-kuin-jaksat-menuun kuului torneittain lihalautasia sekä niin paljon kasviksia, sieniä, tofua ja vermiselliä kuin noutopöydästä jaksoi kantaa liemissä keitettäväksi. Limubuffet oli myös tosi jees, kun vaihtoehtoina oli perus-cokiksen lisäksi mm. melon sodaa, calpista ja inkiväärijääteetä. Jälkiruoaksi oli tarjolla neljää eri jäätelöä, joista osa oli järkeviä (mansikka-mascarpone) ja osa vähän eksoottisempia (tomaatti, kurpitsa). Kurpitsajäätelö osoittautui herkulliseksi, mutta tomaattijäätelö (vai pitäisikö sanoa sorbetti) muistutti pöytäseurueemme arvion mukaan lähinnä jäätynyttä spagettikastiketta.

Niina varoitti meitä jo illan suunnitelmia tehdessä siitä, että 90 minuutin aikana ehtii syödä itsensä hengiltä, ja aika täyteenahdetuissa tunnelmissa poistuimmekin lopulta ravintolasta. Sen jälkeen alkoi kuumeinen izakayan metsästys Shibuyasta, jotta voisimme istua jossain ja ottaa muutamat juomat ennen vuoden vaihtumista. Aikamme pyörittyämme ympyrää päädyimme izakayaan, jossa veloitettiin tunnin nomihoudaista (juo-niin-paljon-kuin-jaksat) tonni ja 400 jeniä pöytämaksua päälle. Paikka osoittautui kaikin puolin kyseenalaiseksi valinnaksi: meidän seitsemän hengen porukkamme tungettiin istumaan kuuden hengen pöytään, ja pöytämaksua vastaan tarjoillut pikkusyötävät olivat omituista kaalia sekä erehdyttävän paljon joulukinkkua muistuttavaa lihaa. Olimme kaikki myös edelleen niin täynnä ruokaa, että kaalit ja kinkut jäivät koristamaan pöytää.

Vähällä oli ettei juomatarjoiluillekin käynyt samoin. Alkoholittoman mukanaolijan limuissa ei ollut hiilihappoa, ja meidän muiden tilaamat sour/sawaa (mehua+viinaa+kivennäisvettä) -juomat maistuivat siltä että niissä oli 90% vettä, 9% mehua ja 1% viinaa. Nomihoudai-ajan kuluttua loppuun poistuimme siis paikasta aika vikkelästi. Mukaamme jäi vain kollektiivinen vetisten drinkkien aiheuttama pissahätä, joka teki vuodenvaihteesta aika jännittävän kokemuksen. Koska uudenvuodenyönä Shibuyaan oli kerääntynyt tavallistakin enemmän ihmisiä, poliisi oli päättänyt rajoittaa joidenkin kadunpätkien kulkusuuntia ja sulkenut joitain pätkiä liikenteeltä ja jopa kävelyltä kokonaan. Osa järjestelyistä oli järkevän oloisia metro- ja juna-asemille kulkemisen suhteen, mutta osa oli lähinnä hämmentäviä. 

Palloilimme ympäri Shibbeä tiesulkuja väistellen, ja majoittauduimme jonnekin kadunkulmaan lähelle Marui One -rakennusta. Mitään virallista lähtölaskentaa keskiyöhön ei Shibuyasta löytynyt, mutta ihmisten yleisestä villiintymisestä huomasi aika hyvin milloin vuosi vaihtui. Vaikka paikalla oli huomattavan paljon ulkkareita, tuntuivat japanilaiset olevan paljon railakkaammalla juhlatuulella kaikesta huudosta ja laulusta päätellen. Vuoden vaihduttua juoksimme ensimmäisenä lähimmän Mäkkärin vessaan, jonne olimme yrittäneet jonottaa jo aiemmin, mutta totesimme että vuoden vaihtuminen vessajonossa olisi ollut jo vähän liian masentavaa. 

Tämän jälkeen otimme suunnaksi Harajukussa sijaitsevan Meiji-jingu -temppelin, jonne kymmenettuhannet japanilaiset suuntaavat uutenavuotena rukoilemaan. Katselimme kaihoisasti kaduille pystytettyjä ruokakojuja, joiden antimien nauttimiseen olimme kuitenkin edelleen liian täynnä. Temppeliä lähestyttäessä ihmismassa alkoi taas tihentyä, ja totesimme ettei ole mitään järkeä yrittää kulkea ns. perille saakka, ja lähdimme takaisin juna-asemalle päin. Junat kulkivat poikkeuksellisesti yli kahteen asti yöllä, ja pääsimmekin Yamanotella Shinagawaan rauhallisessa ja väljässä junassa ilman ongelmia.