Friday, August 24, 2012

Ikebukuro Redux & Shinjuku South-West

Tuosta alempaa löytyy Katjan kirjoittama postaus eilisestä Sunshine City -akvaariokäynnistä, joten mikäli ette sitä jo lukaisseet, niin scrollatkaapa vielä hetkeksi alemmas! Itse väsähdin eilen ennätysajassa, mutta heräsin tänään verkkaisesti aamupäivästä tarkoituksenani lähteä vielä käväisemään Shinjukussa iltapäivällä. Tätä ennen kuitenkin vielä pari kuvaa eiliseltä Ikebukurosta ja pientä tarinantynkää tuon Katjan akvaarioesittelyn lisäksi.


Suuresta uhosta huolimatta tie vei siis takaisin Ikebukuroon, ja mikä pahinta, uudelleen otome roadille. Koska emme onnistuneet paikantamaan yhtä Maijan toivomaa lehteä edes Animate-liikkeestä, päätimme oikeuden ja kohtuuden nimissä laskeutua takaisin vihtahousun majoille eli Mandaraken syövereihin. Jos viimeksi etsimme sarjakuvapokkareita, nyt päätimme rohkaistua tutkimaan tuliaisiksi liikkeen toista (ja ilmeisesti suosituimpaa) myytiartikkelia, doujinsheja eli erilaisista sarjoista, elokuvista ja jopa bändeistä tehtailtuja fanisarjakuvia. Vähän matkan päästä löytyvä doukkareihin perehtynyt K-Books (näitä on kilometrin säteellä joku tuhat näköjään, eri painotuksilla) myy uudenuutukaisia doujinsheja, mutta koska me ei sellaseen humputukseen oikeaa rahaa tuhlata, saivat käytetyt kelvata. Fiilis doukkarihyllyjä selatessa on vähintään kaaottinen, sillä en yrityksestä huolimatta onnistunut muodostamaan päässäni mitään loogista lajitteluperiaatetta sarjoille; hortoilinkin aikani (ja jätin Katjan pläräämään osiota, josta löytyi mm. Pirates of the Caribbean, Supernatural ja House -doukkareita) kunnes rohkaistuin ja kysyin ohikulkevalta shop staffilta niin viattomasti kuin kykenin että Eetoo... nanbaa shikkusu wa, doko desu ka? eli mistäs löytyisi tällaista sarjaa kuin No. 6.

Uskaltaisitko sinä sisään tällaiseen liikkeeseen?
Tiedättekö sen tunteen, kun joku ihminen tekee jotain näennäisen yhdentekevää tai mitätöntä, mutta haluaisitte silti samaisella sekunnilla heittäytyä heidän jalkoihinsa palavaa ihastusta tunnustaen? Ette? No joka tapauksessa, tapa jolla tämä asiallinen ja tomera nuori nainen ajatteli noin kaksi sekuntia ja johdatti minut sitten mukanaan oikealle hyllylle, satojen ja taas satojen nimikkeiden keskelle, oli niin kauniin vaivatonta, että se täytti minut kerrasta pyhällä ihailulla. Kunnes muistin missä loukossa olen, ja palasin takasin normaalien ihmisten kirjoihin. MUT SILTI. Yrittäen välttää tuplakappaleet (tietäen Maijan pläränneen näitä samoja hyllyjä pari kuukautta takaperin Korean-vaihdon yhteydessä), valkkasimme hienoina ihmisinä ja vielä hienompina kavereina Katjan kanssa läpysköiden joukosta ne, joiden kansi on niin karmea, että niitä tuskin kukaan muu kehtaisi kassalle kiikuttaa. Ja hei, ehkä tässä törmätään taas käänteispsykologiaan saavuttaessasi tietyn absurdiuden multihuipentuman, sillä tällä kertaa maksoin ostokset itse, eikä nolottanut yhtään! Kyllä on ihmeellistä tämä doujinshien maailma!

Kokeiltuamme tuossa päivä takaperin matkalaukkujen kiinnimenoastetta tulimme muuten siihen tulokseen, ettei shoppailulle enää ole juuri sijaa; ihan viimeisiä ostoksia siis viedään seuraavien neljän päivän aikana, ja ne koostunevat pääasiassa ruoasta. Lähdin tästä huolimatta tänään vielä muutaman tunnin päiväretkelle Shinjukuun, sillä vaikka tuntuu että olemme suhanneet ko. alueella heittämällä sata kertaa (Shinjuku on käytännössä aina junanvaihtoasemamme, mikä saattaa vaikuttaa tähän tunteeseen...), emme olleet kertaakaan vierailleet sen lounaispuolelta löytyvässä Square-Enix -videopeliyhtiön liikkeessä. Koska luvassa oli siis lähinnä lisää kävelyä paahtavassa auringossa, jäi Katja suosiolla Koenjiin tekemään iPhonella omia videopelejä Game Dev Story -pelin parissa, ja minä suuntasin ensimmäistä kertaa itsekseni matkaan. Vaikka Shinjuku on teoriassa siis tuttua aluetta eikä eksyminen pelottanut, pääsin Square-Enixin liikkeen turvin tutustumaan myös itselleni tuntemattomampaan alueeseen Shinjukun aseman länsipuolella.


Itse liike on helppo paikantaa, kunhan löytää itsensä aseman eteläpuolelta ja suuntaa kohti isoa Koshu-Kaido -tietä. Matkaan menee jalan noin 15 minuuttia, mutta olin bongannut kartalta etukäteen myös tien varrella sijaitsevan postitoimiston, johon poikkesin heittämään tämänkertaiset postikortit (9 kpl, eikä tässä ollut edes kaikki joille olisi voinut kortin postittaa! Jos jäit ilman, pahoittelen, näihin meni jo nykyisellään postimerkkeineen yhteensä päälle 15e...). Kun tämä huolenaihe oli kerrasta hoidettu, keskityin vilkuilemaan maisemia valuessani vähitellen alas tätä vilkasta tietä, jota reunustavat rakennukset muistuttivat minua paljon New Yorkin toimistorakennuksista ainaisten ostoskeskus- ja muiden shoppailukompleksien sijaan. Kun aloin lähestyä oikeaa osoitetta, hämmennyin erään risteyksen kohdalla hetkeksi: miksi tämä alue näyttää niin tutulta? Vaikka olin toki lukenut läheltä löytyvän Lost in Translation -elokuvassa näkyneen Park Hyatt -hotellin, oli silti jännittävää pamahtaa niikseen samoille kulmille ilman ennakkovaroitusta. Myös Square-Enixin liike löytyi kadun toiselta puolelta vähän matkan päästä, joten mistään kovin mittavasta ekskursiosta ei onneksi ollut kyse. Tuossa auringonpaahteessa tosin mikä tahansa yli 10 minuutin kävely tuntuu aika saavutukselta... 

Suntori time!
Itse Squeenixin liike oli sekä ei ollut odottamani oloinen; tiesin sen ennalta olevan pienehkö, mutta enemmän yllätyin tarjonnan niukkuudesta. Dragon Quest -sarja on aina ollut Japanissa suositumpi kuin länkkärien suosimat Final Fantasyt, joten oli ymmärrettävää erilaisten limojen vievän about puolet liikkeen kapasiteetista. Erilaista keräilytavaraa kyllä löytyi, mutta aika hintsusti mitään sellaista, jota saatoin edes puoliläpällä itse harkita kantavani kotiin. Mielenkiintoisemmaksi muodostuikin toinen "kerros" (käytännössä kävelet ylös noin neljä porrasta, jotka ovat semisti petollisia vaikkakin kiiltelevät kivasti), jossa on vitriineissä esillä jos jonkinlaista korua Final Fantasyn (sekä etenkin Advent Childrenin) hahmoilta. Hintaa näillä sitten onkin reipppaasti yli 10 000 jenin lähes kaikilla, eli kyse on todella omistautuneiden fanien hommasta. Niinikään lasivitriineihin on tungettu erilaisia figuureja, joskin itselleni jäi vähän hämäräksi, mitä tekemistä esimerkiksi Uncharted, God of War, Batman: Arkham City tai Halo -figuureilla on yhtään minkään kanssa, mutta ei meillä niin tarkasti lasketa. Huomio kääntyy nimittäin äkkiä koko kaupan komeimpaan nähtävyyteen, eli lattiassa chillailevaan tosielämän kokoiseen patsaaseen Final Fantasy VII:n pääpahiksesta, Sephirothista.



Olen monissa eri yhteyksissä nähnyt paljonkin kuvia ko. patsaasta, joten oletin kuvaamisen olevan okei; kuten Katja aiemmassa postauksessa mainitsi, valokuvaaminen on kuitenkin kiellettyä lähestulkoon jokaisessa kuviteltavissa olevassa paikassa, joten tarkistin kaiken varalta vielä asian. Vaikken mikään pesunkestävä Sephiroth-fani olekaan, täytyy myöntää että onhan se aika vaikuttava kaikessa fotorealismissaan, ja kuin alitajuisesti huomasin itsekin vältteleväni suoraan lasin päällä kävelemistä. Mitä jos se vaikka herää! Millä mä sitten sitä päähän lyön, mainosviuhkallako! Koska Sephiroth ei kuitenkaan ole myytävänä, totesin poistuvani liikkeestä todennäköisesti tyhjin käsin (pieni Kingdom Hearts Aerith -avaimenperäkännykorumikälie hieman kiinnosti, mutta eh), kunnes bongasin lopuksi vielä yhden tuliaislahjan, joka tarttui kuin tarttuikin mukaan. Kyllähän täältä jokin todistusaineisto täytyy olla!


Ennen Koenjiin palaamista poikkesin vielä Shinjukun aseman itäisellä puolella Donkissa ostamassa parit sukat itselleni ja Katjalle, ja sain ihailla omaa kirkkaanpunaisena kuumuudesta kirkuvaa naamaani kaupan kattopeilissä. Kyllä varmaan irtosi japanilaisille hyvät naurut tästä ankasta, mutta minkäs teet... Itse keskityin nimittäin kuuntelemaan puhelimesta musiikkia ja sompailemaan ihmismassassa, ja kokemus oli kaiken kaikkiaan kyllä todella hauska. Ei siitä pääse mihinkään, New Orderin True Faithin kuunteleminen kohottaa tunnelman ihan missä vaan. Kiva oli silti palata myös takaisin Nekotalolle, josta poistuimme Katjan kanssa ruokaa ostamaan auringon vasta laskettua ja lämpötilan tasaannuttua. Seuraavien viimeisten päivien aikana vikat tonnit on lupa kuluttaa ostamalla kaikkia niitä ruokia ja herkkuja, joita ei aiemmin raaskinut: jos ei nyt, niin koska sitten! Toivottavasti huomenna alkava Awaodori-festivaali tarjoaa myös tämän osalta, sillä jos jotain olemme päättäneet niin sen, ettei keskiviikkona odottavaa Moskovan uusintakiekkaa lähestytä kurnivin vatsoin. Vika viikonloppu ja 100 lisäkiloa, täältä tullaan! -A

6 comments:

  1. En ehkä ees halua nähdä millaisia doujinsheja teille on nyt tarttunut mukaan :D Ja hyvä anka, puhuit ihan japaniakin kuin kunnon turisti!

    Also miks sun punaisesta naamasta ei oo kuvia, mut Sephirothista on kaksi? Oon kyllä kade kun pääsit Squaren kauppaan ja siitä kaikesta herkusta mitä saatte popsia seuraavat pari päivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä nyt tuli puhuttuu japoneaa nii että jää siinä natiivitki kakkoseks! Ois pitäny ottaa joku hyperlähikuva tosta Sephirothin nassusta, mut kumma kun ei jaksa jäädä kuvailemaan ees sillon ku lupa on...

      Delete
  2. Kiitos nyt kovasti tuliaisista, tuskin maltan odottaa................ Vaikka se että ootte kaivelleet doukkareita jossain kellarissa on kyl ehk paras matkamuisto jo itessään :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänkin voin mun Asiat joita kokea elämässä -listalta pyyhkiä pois! En tiiä onks se hyvä vai huono asia

      Delete
  3. Tykkään tästä blogista kovasti kun itsekin oon menossa Japaniin, kolmeksi viikoksi, Nekotaloon, ja teillä on vielä jonkin verran samat mielenkiinnonkohteet kuin mulla :D Tätä lukiessa on kiva jännätä omaa matkaa.

    En nyt tiiä onko tää liian henkilökohtanen kysymys kun kaikki ei halua puhua raha-asioista, mutta kun palaatte Suomeen, onko mahdollista että kerrotte paljonko rahaa (per lärvi) teillä siellä tuhlaantui? Jos lentoja ja asumista ei oteta laskuun, eli ostokset, ruuat ja matkat sun muut! Olis ihan jees saada edes vähän osviittaa paljonko muilla ihmisillä lompakko köyhtyy, osaa sitten itsekin varautua :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva jos blogi viihdyttää ja/tai siitä on hyötyä! Voitaisiin tuosta rahahommasta tehdä itse asiassa ihan oma postauksensa, koska jälkikäteen on huomannut erilaisia rahankäytöllisiä seikkoja niin hyvässä kuin pahassa, joita vasta paikanpäällä kunnolla tajuaa. Kiitos siis postausideasta!

      Delete