Tuesday, August 28, 2012

Koenji Awaodori + Flight Home + Moscow... again

Terve vaan veli venäläisen hellästä huomasta taas. Tai no jos hellällä tarkoitetaan taas infernaalisen rasituksen ja vit... ärsytyksen multihuipentumaa, niin ollaan aika lähellä. Eihän tässä ole kuin reilut 18 tuntia ennen kuin lento kohti Helsinkiä taas kutsuu, mutta eipäs mennä asioiden edelle ja ragen puolelle, tässä kun on parin päivän aikana ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Tai ei, mutta jotain kuitenkin.

Sunnuntaina tosiaan saimme itsemme joskus viiden ja kuuden välillä ulos, vain havaitaksemme että normaalisti niin herttaisen rähjäinen ja autio Koenjin junaradanalusmaisema olikin nyt tupaten täynnä elämää! Kaikki pienet kadunvarsikuppilat olivat tuupanneet ulos erilaisia istuimia ja pöytiä houkutellakseen pariinsa festivaalikävijöitä jopa niihin räkälöihin, joihin asti harva ei-paikallinen tuskin usein eksyy. Mietimmekin jonkinlaisen ennen-jälkeen -kuvan ottamista havainnollistamiseksi, mutta koska olimme tässä vaiheessa jo kovasti laiskoja dokumentaation suhteen, päädyimme patsastelemaan suoraan itse Koenjin juna-aseman läheisyyteen ja vilinää tutkiskelemaan. Jo aiemmin viikolla alue oli vedetty uuteen uskoon festivaalia varten, ja nyt kadut olikin suljettu tanssiryhmille. Kovasti ne siellä pistivätkin toinen toisensa jälkeen jalalla koreasti rytmikkään rummutuksen tahdissa. Sellaiselle, joka ei näitä tansseja juuri toisistaan erota, muodostui mielenkiintoisimmaksi anniksi ehkä värikkään ja mielenkiintoisen pukuloiston pällistely.






Että sellaista autenttista turistimenoa sitten. Maanantai menikin siivotessa (vedettiin ihan futonit lattialta ja paukutettiin niitä partsilla, aika kivasti sitä pölyä irtosikin) ja kamoja järjestellessä, ja illalla huoneistomme näyttikin hassun tyhjältä kaiken rojun loistaessa poissaolollaan. Herätys tiistaiaamulle oli kuudelta (itsehän heräsin täsmällisesti tasan 5 minuuttia ennen kellon soimista), ihan vain varmistaaksemme että reissu Naritaan sujuisi mahdollisimman vähällä kiireellä ja säädöllä. Itselläni on tapana etukäteisstressata toisinaan itseni puolikuoliaaksi erilaisilla mahdollisilla vikaan menevillä asioilla, jotta osaan varautua tosipaikan tullen säilyttämään malttini ja olemaan kaikkeen varautunut viiden sekunnin varoitusajalla, joten olin kehittänyt päässäni vaikka mitä painajaisskenaarioita ruuhkajunista ja oikean lippuautomaatin metsästämisen kettumaisuudesta painavien laukkujen kanssa Shinjukussa - vain löytääkseni sopivan maatin ihan Koenjin asemalta. Oltiin siis aika lailla etuajassa N'EXiä venailemassa, mutta olen mielummin liian ajoissa kuin viime tingassa, etenkin kun ensimmäinen Shinjukuun suunnannut Chuo linen rapid service -juna oli ääriään myöten täynnä työmatkalaisia. Tunge sinne sitten kahden jättilaukun kanssa hymy korvasta korvaan leviten...

Itse N'EXin ajoitus osui täysin nappiin oman aikataulumme kanssa, sillä olimme Naritan kentällä noin puoli kymmenen pintaan, josta tie vei check inin kautta turvatarkastuksiin ja oikealle portille, jossa palloilua ehti kertyä vain puolisen tuntia ennen koneeseen nousua. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä herätti tosin ennen tätä huomio siitä, ettei N'EXin lentojen listassa näkynyt omaamme lainkaan, jolloin hakkasin henkisesti kämmenellä otsaani tajutessani, etten ollut tosiaan tarkistanut etukäteen vielä toistamiseen, että kyseinen lento ei ole esimerkiksi peruttu (sanoinhan, että haluan olla valmistautunut!). Kun saavuimme kentälle, toistui tämä näyttöjen yhteydessä: kello 12:05 oli kyllä merkitty Aeroflotin lento, joskaan ei Moskovaan vaan Pariisiin... Kaikenlaiset paniikkiskenaariot ja plään biit vilistivät tässä vaiheessa taas silmissä (haluaisin vielä muistuttaa että kolmen viikon jälkeen koti-ikävä on aika raastava, joten ajatuskin kauan odotetun kotiinpaluun heivaamisesta ylimääräiseen odotteluun sai aika itsetuhoiseksi), mutta onneksi ei tarvinnut alkaa kello kolmelta aamuyöllä Suomen aikaa alkaa soitella vanhempia siirtämään rahaa ensimmäistä äkkilähtöä Helsinkiin varten tilille, kun tajusimme että kyse oli Moskovan kautta Pariisiin jatkavasta lennosta, joka nyt vekkulisti siis kulki pelkästään tuolla Pariisi-päämääränimikkeellä. Huaghaghahagahgh kiitos tästä

rip kokolattiamatto
Pääsimme siis turvallisesti oikeaan koneeseen, ja itse lento Tokiosta Moskovaan osoittautuikin aika jeesiksi kaikin puolin. Vaikka Katjaa piinasikin pariin otteeseen edessä istuvalla penkillä ilveilevät pikkukersat helvetistä, hurahti koko 10+ tuntia pääasiassa leffoja katsomalla todella kivuttomasti. Yhteiseksi suosikiksemme muodostui elokuva nimeltä Jeff, Who Lives At Home, eli ihan hauskoihinkin uusiin leffatuttavuuksiin voi lennoilla törmätä (joskin nämä on rasittavasti usein saksittu sisällöltään uuteen uskoon esim. toimintakohtaustensa osalta, jottei kukaan vain vedä kahveja väärään kurkkuun järkytyksestä). Ruoka oli jälleen täysin kelvollista, tällä kertaa pienellä Japani-flairilla maustettuna, ja lento saapui Moskovaan täysin ajallaan viideltä iltapäivällä mukanaan lastillinen Pariisiin jatkavia sieluja. Itsehän kippasimme tässä vaiheessa kyydistä, ja meinasi siinä kippautua kyydistä myös hermo jos toinenkin kun tajusi mikä odotus tässä taas on edessä... Itsehän tosiaan sain väsymyksen, nälän ja sen perusstressituskaapaatissa-fiiliksen lisäksi kiusakseni ilmastoinnin aiheuttaman kuivuuden pahentaman yskähyppykupan, jonka kanssa tässä välillä on kovinkin mieltäylentävät fiilikset kun viimeistä Strepsilsiä viedään ja nesteet eivät tunnu juuri auttavan. Onneksi välillä helpottaa, ei nimittäin ihan kamalasti naurata kun koti häämöttää niin lähellä, mutta silti vielä niin kaukana. 

Kello on tällä hetkellä siis päälle 11 illalla Venäjällä (Suomen aikaa +1 h) ja Katja onneksi sai uudelleen unen päästä kiinni; meillä oli kovat suunnitelmat kämppiä terminaali E:n kokolattiamatolla, mutta meidät ja pari muuta seuruetta tultiin häätämään takaisin terminaali D:hen (josta löytyy kivilattiaa ja sohvia käsinojilla) parin kenttävirkailijan toimesta. Ei kyllä ole ihmeitä tehnyt stereotypioille venäläisten ystävällisyydestä (tai siis sen puutteesta) nämä kaksi visiittiä, häätökäskykin tuli niin mukavasti kuin "Passport and boarding pass. Stand up, go to terminal D." Just. Noh, en ala tähän ehkä väsymysvit... ärtymyksissäni tilittämään enempää vaan pistän sen piikkiin että olen ollut hereillä kuudesta aamulla Japanin aikaa (joka on nyt päälle neljä aamulla). Onneksi sentään eväitä on viimekertaista paremmin. Kotiin täältä tullaan tavalla tai toisella, ärräpäillä tai ilman, kaikesta huolimatta! Katotaan, josko aamun puolella jaksaisi sitten jo päivittää takautuvasti kahdesta tekeillä olleesta aiheesta, eli ruoasta sekä asioista, joita sekä tulemme että emme tule Japanista kaipaamaan kotiin palattuamme. -A

5 comments:

  1. Säälin teitä kyllä Moskovan osalta! :( Rättipuhkipoikki. Mut kohta kotona nukkumassa jne! Ja seuraava blogipostaus kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, koska koska?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sit ku jaksaa tuottaa muutaki ku kirosanoja ko ei jaksais yhtään enempää tätä tuubaa (lue = haluun kotiin nukkumaan aaaaaaaaaa) :D

      Delete
  2. "vain löytääkseni sopivan maatin ihan Koenjin asemalta"
    Siis minkä automaatin löysitte jo Koenjista? Ihanko N'EXin lippuautomaatin vai minkä? :D Voiko senkin ostaa automaatista, vai pitääkö luukulta kun on se paikkavaraus... Menee vähän ohi.

    Jänskättää, kaikki muu on niin selvillä itselläni mutta toi Koenjista Shinjukun kautta TAKAISIN Naritan terminaali 2:seen ressaa, jo näin puoli vuotta ennen matkaa ::D Aattelin että Koenjista Shinjukuun ensin ja siellä vasta pitäisi ostaa ihan ihmiseltä lippuluukulta se N'EX lippu takaisin Naritaan. Mutta nyt hämmennyin tuosta että mitä löysitte jo Koenjista? :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. N'EX lippuautomaatin just! :) Tätä on vaikea selittää vielä, mutta Koenjissa on tasan se yksi pieni seinä, missä on niitä lippuautomaatteja (normaaleja siis) ja N'EX on se aivan viimeisin automaatti siinä sitten! Se kannattaakin varmaan tarkastaa ja varmistaa ihan ensimmäisinä päivinä niin ei tartte stressata loppulomaa :)

      Ja tuttu tunne mulle myös! Stressasin aivan sairaana tätä Naritaan takasin menemistä, kun en yhtään muistanut miten sen aikasemmin olin tehnyt ja hermot oli kieltämättä kyllä tiukalla. Shinjukussa siis on myös näitä N'EX automaatteja ja olin itsekin valmistautunut ensin siihen, että joudutaan ettimään se kone Shinjukusta. Mutta googlauksen avulla saatiinkin selville just se, että Koenjin asemallakin on se sama automaatti, joten ei tarvitse turhaan säätää Shinjukussa ja voi mennä vain suoraan expressiin. Ja aikaakin säästyy!

      Delete
    2. Kiitos jälleen :D Joo ihan varmana teen just noin että käyn ennen lähtöä pyörimässä ja ettimässä kaikki paikat valmiiksi, ettei tarvitte sitten tositilanteessa ihmetellä kun joku ei onnistukaan! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne

      Delete