Wednesday, August 29, 2012

The Tokyo Conclusion: what to miss, what not to miss

Tätä kirjoittamaan aloittaessa boardingin alkuun on kolmisen ja puoli tuntia, eli voiton puolella ollaan ja kohta kutsuu armas kotimaa. Mitkään ylistyssanat eivät ehkä riitä kuvaamaan tätä euforiaa, joskin kieltämättä Housen parissa on saanut kulumaan viimeiset 8h aika näppärästi. Hyvin riittää onneksi aikaa listata vielä päätöspostaus kolmen viikon Japaninreissu tiivistämään, eli Asiat, joita tulee Tokiosta ikävä sekä Asiat, joita ei tule Tokiosta ikävä, kommentaarilla höystettynä. Pidemmittä puheitta asiaan siis:

Asiat, joita tulee Tokiosta ikävä

  • persikkavesi / white water / mansikkamaito
  • edullinen ruoka
  • Donki / Daiso / 100 jenin kaupat
  • mielenkiintoiset pukeutujat katukuvassa
  • pukeutumisen vapaus ilman nurkkahuutelijoita
  • nopeat, toimivat junat
  • crepet
  • purikura
  • halvat ihonhoitotuotteet / drugstoret
  • letturullat
  • kaupungin valot illalla / Odaiba
  • shoppailumahdollisuudet
  • maisemat / luonto
  • Shibuyan spuge
  • mangamies Koenjissa
  • Closet Child
Persikkavesi/mansikkamaito Haluisin tietää, mikä tää japanilaisten fiksaatio on persikoihin? Ne on kaikkialla ja mitään tuotetta et saa ilman, että siitä on persikkaversio (Fanta Peach, PERSIKKAVESI HALOO). Persikka on makuna yks mun ehdottomista suosikeista vesimelonin jälkeen. En tiiä mikä siinä on, mutta en oo varmaan ikinä juonu niin paljon vettä kolmen viikon aikana, kun nyt. Vettä meni helposti 2l päivän aikana ja ei ollu edes tuskaa/paskaa. Päätin, että ottasin tavaks tän veden juomisen Suomessakin, mutta jo nyt ton perus veden litkiminen on ollu aika epämielyttävää ja epäilen jo lupaukseni pitämistä, kuhan täältä pers- Moskovasta pääsen kotiin. Ja sit se mansikkamaito. MISTÄ EDES ALOTAN. Vaikka oonkin laktovammanen ollut since ala-aste, en oo ikinä antanu sen olla millekään esteenä ja odotin innolla pääseväni kulauttamaan tätä litkua kurkusta alas. Käy helposti ruuan kanssa, käy jälkkärinä ja ihan muuten vaan, kun tekee mieli jotain hyvää, niin pysty vain ostamaan 89jenin maitotönksän (jota en koskaan suomessa tee koska yäk normimaito) ja hujauttamaan sen 500ml huoletta alas. Asiaa autto ehkä ne faktat, että se on vaaleanpunaista ja maistuu oikeesti mansikalle, eikä maidolle. En tiedä mitä enää ees selitän, Airinin ei pitäs antaa mun selittää ruuasta!! -K

Donki, Daiso &100 jenin kaupat ovat siis Japanin vastine erilaisille tarjoustaloille, mutta triplasti kaikin puolin parempia. Jos sadalla jenillä tarttuu mukaan niin uusi pyykkikori kuin kulmakynä, on itsestäänselvä että ns. välttämättömien pakkotavaroiden shoppailu painottuu näihin. Petollisia, kun koriin kerää kamaa ajatuksella "no jos viel tää ja tää ... ja ehkä tääki viel." - A

Näitä jään ite kaipaamaan ehkä eniten. Tahtoisin hamstrata kotiin vaikka mitä kivaa, ja tarpeellista roinaa (söpöstä, pinkistä mustekalakuivaustelineestä persikan muotoisiin tiskirätteihin) parin euron hintaan. Osaan olla tosi pihi tämmösten asioiden kanssa, ja kotonakin tappelen viimeseen asti semmosten asioiden kanssa, mitä pitäs ostaa. Noista ois voinut vaan raahata kasseittan kaikkea ihanaa mukana ja kodin esteettisyys ja söpöys ois noussu yli 9000! -K

Mielenkiintoiset pukeutujat katukuvassa viittaa siihen paljon puhuttuun tokiolaisten kaduntallaajien vaatetuksen monimuotoisuuteen, joka saattaa ilmetä hyvin hienovaraisilla tavoilla. Kulmilta bongaa joo edelleen lolitoja yms katumuotia edustavia ernuja, mutta vaatteiden yhdistely kauttaaltaan on hyvin mielenkiintoista seurattavaa aina Koenjista Shibuyaan. Toisinaan nämä tietysti hukkuvat siihen enemmistöön eli valkokaulustyöntekijöiden mereen, mutta ohikulkijoiden stalkkailu voidaan palkita monilla tavoin. - A

Rakastan tuijotella ihmisiä. Ja vielä ihan röyhkeesti. Mitä mielenkiintosemman näkönen, sitä varmemmin jään tuijottamaan ja ihailemaan. No joo, en ehkä kuitenkaan niin, että se tyyppi huomais mun tuijottamisen, mutta Suomen katukuva tarttis niin paljon enemmän rohkeampia ihmisiä. -K

Pukeutumisen vapaus ilman nurkkahuutelijoita liittyy paljolti ylläolevaan; kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset tuijottaisi jos vastaan tulee vihreäkeesinen punkkari tai koko vaatekaappinsa ylleen nykäissyt spede, mutta etenkin Suomen välittömään "rakentavaan kritiikkiin" tottuneen on vaikea sisäistää huutelun puutetta. Todistimme muutamaankin otteeseen erilaisia asukokonaisuuksia, joissa ei tiettyjen elementtien (verkkosukkahousut, pitsi, bustier) johdosta voisi Helsingissä astua viittä metriä kotiovelta kuulematta ensimmäisiä huoritteluhuutoja, mutta Tokiossa tulee aidosti fiilis että pukeutumiseen on hauska satsata ilman sitä väistämätöntä "naapuripubin sepi kertoo vähän mielipidettään ulkonäöstäsi"-lisää. - A

What she said -K

Crepet Tässä on taas yks asia, mitä en tajua miten me Suomalaiset ei olla tuotu tämmöstä omille markkinoillemme? Englannissakin oli Yorkissa semmoinen ihan perus, yhden hengen ständi, joka leipoi siinä ulkoilmassa crepen jos toisen halukkaille. Me tykätään letuista, mansikoista, kermavaahdosta, kakusta ja kaikesta muustakin, mitä sinne väliin voi tunkea. Harkisten vakavasti perustavani crepeliikkeen vielä joskus. Kuinka hemmetin iso hitti tää voiskin oikeasti olla! Mulla ois puolet markkinoinnin koulutuksesta takataskussa, pitäs varmaan käydä hakemassa loput ja ruveta miettimään alan vaihtoa... -K

Purikura tuntuu joskus vähän väistämättömältä pahalta: tottakai sitä tulee otettua, mutta viime kädessä voi aina pohtia kuinka monta kuvaa omasta naamastasi tarvitset. Parhaimmillaan purikura onkin muistona erityisestä päivästä tai tapaamisesta kavereiden kanssa. RIP Kaisaniemen kämäset koreakoneet :/ - A

Tämä, lähinnä just niiden päivän hauskojen muistojen taltioimiseen ihmisten kanssa. Joo, onhan normaalit kamerat parempia siinä, mutta niissä kopeissa on vaan sitä ~jotain~. Se, että voit koristella ne ja kirjottaa siihen jotain tuubaa ja sen jälkeen iskeä vaikka lompakkoon ja katella myöhemmin esim. bussissa, kun on huono päivä. Ei vaan oo parempaa fiilistä. Kuinka moni oikeasti plärää läpi facebookissaan/koneellaan kansioitaan? -K

Halvat ihonhoitotuotteet / drugstoret ovat enemmänkin Katjan alaa, mutta huomasin kyllä ostelevani itsekin enemmän läpällä erilaisia mustapäänpoistoliuskoja ja kasvomaskeja ihan vain alhaisen hinnan vuoksi. Kyllä näilläkin mielisi enemmän läträä ja läikyttää jos ei pitäisi aina vähintään kymmentä euroa erilaisista tököteistä pulittaa kuten Suomessa tuntuu olevan... - A

Miksi Suomi ei ole keksinyt vielä mustapäälaastareita OIKEESTI?! Tilasin Englannissa asustellessani näitä ekaa kertaa ja siis.. what has my life been before these things!! Nytkun BB cream on tullut markkinoille, toivon sormet ristissä iltaisin, että nenälaastaritkin tulisivat joku kaunis päivä. Ihon hoito on tärkeetä, mutta katsokaa kun maksan 20e 35ml putelista jotain rasvaa jonka "pitäs auttaa". -K

Kaupungin valot illalla / Odaiba on itsessään syy, miksi matkustaa edes kerran eläessään Tokioon. Onhan se nyt vaikuttavaa, kun miljoonakaupunki kylpee valoissa, ja erityismaininnan ansaitseekin tästä johtuen Odaiba. Vaikea sanoa miksi itselleni jäi tuo kävelymatka pimenevässä illassa niin vahvasti muistiin, kenties osaksi lämpimän kesäillan vuoksi, mutta vähintään yhtä henkeäsalpaavat olivat kyllä näkymätkin. Pimeässä loistavat asiat ovat parasta ikinä, ja tällaisista kiinnostuneille Tokio tarjoaa elämyksiä kyllä olan takaa. - A

Shoppailumahdollisuudet: vaikka kuinka väittäisi tulevansa Tokioon vain kulttuurielämysten perässä, saa elää aika itsensä ympäri kääntyneenä jos ei myönnä kaupungin käsittämätöntä shoppailutarjontaa. Oli sitten kiinnostunut vaatteista, harvinaisten LP-levyjen keräilystä tai vaikka eksoottisista veitsistä, pääsee Tokiossa kyllä aika vikkelään rahoistaan eroon (kunhan tietää oikeat paikat, joista etsiä). Tavaranpaljous on melkein pyörryttävää, mistä johtuen kannattaakin aina kysellä etukäteen esimerkiksi tarkkoja tuliaistoiveita esittävältä, mistä näitä nimenomaisia tavaroita mahdollisesti löytyy. "Jossain jos tulee Tokiossa vastaan" kun on aika laaja käsite tämänkokoisessa kaupungissa... - A

Tää on mulle vähän semmonen 50/50 keissi. En oo varma onko tää hyvä vai huono asia. Joo, löytyy paljon kaikkea mitä tutkia ja ostaa ja pärähtää vain sisään johonkin random liikkeeseen ja löytää sieltä jotain ihan uskomattoman hienoo. Mut silti tuntuu kans, että liikkeet tavallaan toistaa itteään ja niitä on ehkä jopa liikaa. Vai onko se vaan niin, että on pelkkiä samoja liikkeitä eri mainostarroilla? -K

Maisemat / luonto: näitä pääsisi varmasti todistamaan mittavammin Tokion ulkopuolella, mutta jo miljoonakaupungissa on mahdollista törmätä kauniiseen luontoon sekä etenkin maisemiin. Pari kertaa katselimmekin haikeina ohi jääviä juna-asemia, jotka oli rakennettu erilaisten virtausten yhteyteen tai muutoin paljastivat auetessaan todella vaikuttavia näkymiä. Ja onhan se suurkaupungin betoniviidakon horisontti tietty myös itsessään siisti, ei siitä mihinkään pääse. - A

Shibuyan spugeen emme törmänneet kuin kerran, mutta herra teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen haahuillessaan Hachiko-patsaan lähimaastossa like a bau5. Kyllä noin hienosta parrasta pitää antaa kunnioitusta ja paikka tällä listalla! - A

Toinen kerta minulle kyllä! Musta näin kyseisen herran myös vuonna -08/09. -K

Mangamies Koenjissa on toinen vastaava urbaanin elämän sankari, mutta tällä kertaa paikallisessa mittakaavassa. Meitä käveli nimittäin valehtelematta triljoona kertaa Koenji Streetillä vastaan nuorimies, jonka silmät olivat liimautuneet sarjakuvakirjaan kesken kävelyn. Varmaan tämäkin tuntee kyseisen kadun nyppylät niin tarkasti, ettei katsekontaktille muun vastaantulevan liikenteen kanssa ole lainkaan tarvetta... - A

Paitsi se kerta kun se tulikin ILMAN mangaa vastaan!!! SHOKKU -K

Closet Childia tulee ikävä, ei käy kieltäminen. Omalla tavallaan tietty hyvä, että ko. käytettyjä brändivaatteita myyvä pulju jää jatkossakin houkuttamaan minua vain netissä, mutta vähän saan vääntää itkua sen EMS-postituksen vuoksi. Ihan vähän vaan. - A

Asiat, joita ei tule Tokiosta ikävä
  • ihmisten kyvyttömyys huomioida ympäristöä
  • ihmiset jotka ei osaa kävellä / HITAAT IHMISET SATAN 666
  • kaskaat / rääkyvä lintu
  • helle
  • kimittävät ja kiekuvat eukot
  • TV & sienikampaus
  • haastatteludubbaus
  • ruuhkajunat
  • kuulovauriot arcadeissa ja ostoshelveteissä
  • Nekotalon portaat + bambu
  • kierrätyspäivät
  • hyttyset
  • futonit tatamilla + tyynyt
  • ei korttimaksuoptiota
  • vessapaperi
  • nuudelit
  • sisäänheittäjät
  • aikaero
Ihmisten kyvyttömyys huomioida ympäristöä on itsellä kyllä ihan ykkösenä listalla, koska tää on eniten wtf ja yllärinä tullut asia. Japanissa toki vallitsee se perinteinen "ei kuulu mulle ni en kato enkä reagoi" -mentaliteetti, mutta alkaa hippasen keittää yli kun tämä manifestoituu käytännössä siihen että ihmiset EI OSAA VÄISTÄÄ ja päättää pistää leirin pystyyn aina keskelle kulkuväylää. Alkoi kyllä vikalla viikolla tulla niin sellanen potkin kaikkia päähän -fiilis kun sai ihan oikeasti todistaa sitä miten ihmiset jää seisomaan suoraan esimerkiksi kaupan sisäänkäynnin eteen, ilmeisesti pohtimaan että mennäkö sisään vai eikö mennä. IHAN SAMA MULLE, PÄÄTÄ NYT STNA! KUHAN MEET TIELTÄ SENKIN APINA! Tämä pätee myös jo Katjan aiemmin mainitsemaan nähtävyyksien tukkimiseen sekä yleiseen kyvyttömyyteen väistää esim. kaupan hyllyjen luona. Välillä tuli aidosti epäilys että osaako jotkut näistä havainnoida mitään takavasemmalla tai -oikealla tapahtuvaa liikettä, kun niin hanakasti on se oma perse siinä tiellä vaikka kuinka teet liikkumiselläsi selväksi että ohi ois kiva päästä, viimeistään sitä sumimasenia hokemalla... En oikeasti voi ikinä tajuta mikä tässä on niin jumalattoman vaikeaa, ottaen huomioon paljon Tokiossakin on populaa ihan omasta takaa ja tukosten luulisi ottavan päästä kahta enemmän. - A

Ihmisten kävelykyvyttömyys tulee hyvänä kakkosena. Tokiolaisilla ei tunnetusti ole kiire mihinkään kun seuraava juna tulee aina muutaman minuutin päästä jii än ee, mutta ei se kyllä silti mielestäni oikeuta matelemaan etanavauhdilla esimerkiksi juna-asemien pahimmassa ruuhkassa (feat. äkkipysähdykset keskellä ihmisjoukkoa tottakai, koska ko. ylläoleva). Ehkä olen sisimmässäni joku piripäinen maantiekiitäjä tai mitä lie, mutta pujottelutaidosta on Tokiossa aika lailla hyötyä kun ihmiset joko eivät halua tai osaa siirtyä paikasta A paikkaan B tämän vuosisadan puolella. Etenkin eräänlainen laahustaminen/lampsiminen edusti moneen otteeseen ihmisten kirjaimellisesti raahatessa jalkojaan tiellä; kehitimmekin huvitukseksemme eräänlaisen pelin, jossa piti aina veikata että onko jalkojaan raahaava kenties humalassa vai ainoastaan yksi tällainen oman elämänsä sankari. Välillä on aika vaikea veikata oikein! - A

Helteestä on varmaan vähän nurinkurista valittaa kun tunkee itsensä Japaniin elokuussa eli vuoden kuumimpaan aikaan, mutta jos kerta japanilaiset itse jaksavat vuodesta toiseen aihetta taivastella, niin taivastellaan mekin. Onhan siellä ihan pirun kuuma. Etenkin ennen ukonilmaa sää on aika lailla sietämätön, ja taisin saada matkan aikana varmaan kolme auringonpistosta kun uskaltauduttiin ennen kello kolmea ulos... - A

Joo, tää on tää mitä en ite vaan pysty handlaamaan. Vaikka rakastan lämpöä ja kyllä se +28'c on ihanaa, mut tää tämmönen subtrooppinen on kaukana siitä mun ideaalista lomanviettosäästä. Tahdon olla itsevarma, kun lähden ovesta ulos. En ajatella joka sekuntti, kuin naruilla mun letti on kaikesta hiestä ja voiko sen haistaa 10min päästä vaatteista. -K

Kimittävät ja kiekuvat eukot liittyy ostoskulttuuriin, jossa shop staffin pitää alinomaa olla toivottamassa tervetulleeksi uusia asiakkaita sekä ohjeistaa jo kaupassa pyöriviä. Koska nämä mantrat on aika selkärankaan ikuistettuja, kiekuu moni naispuolinen myyjä niitä sellaisella äänellä että heikompi ei lepää haudassakaan sen kuultuaan. Kimitystä puolestaan saa todistaa myöhäisillan epäilyttävien animesarjojen päähahmoissa, myös joskus ihan livenä - en tiedä mitä siistiä on puhua äänentaajuudella jonka kuulevat vain koirat, mutta aika monesta tämäkin taitaa olla siisteintä ever. Se kiekuminen ja kailottaminen kyllä karkottaa minut kaupasta alta aikayksikön. - A

TV & sienikampaus: japanilainen TV on ihan kamalaa kuraa. Se on fakta, sori. Osaahan se olla ihan viihdyttäväkin, mutta pääasiassa se koostuu vain julkkiksista vetämässä mämmiä naamaan ja ääntelemässä päälle. Kaikki on aina niin tajuttoman jännää (ohjelmassa kuin ohjelmassa on julkkisraati ruotimassa esimerkiksi syömäpuikkojen valmistusta tai Jamaikalla vierailevaa toimittajaa), että vähitellen alkoi tuntea siirtyneensä johonkin Pekka Routalemmistä koostuvaan rinnakkaistodellisuuteen. Eeeehhh??!! Sugeeee!!! Vaikka yhtä makee kyllä ei ole se sienikampaus, joka ilmeisesti isketään jokaiselle yli 60 kg painavalla tv-persoonalle, niin tiheään niitä tulee vastaan. - A

Haastatteludubbaus on myös asia, jolle ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Maassa, jossa about kaikki dialogi tekstitetään japanista japaniksi, on hämmentävää kuinka myös matkailuohjelmissa on mahdotonta vain säilyttää alkuperäinen ääniraita. Sehän olisi ihan liian helppoa! Paljon hienompaa on palkata muutama ääninäyttelijä dubbaamaan jonkun random karibiamummon selitystä punotuista koreista. Mummolla, tämän lapsenlapsella sekä naapurin autonrassaajalla on tietysti kaikilla heidän hahmoilleen sopivat äänet, ja ääninäyttelijät eläytyvät vimmakkaasti osaansa. Kunniakysymys tämä. - A

Nekotalon portaat ovat jo lähes legendaarinen kuolemanloukku, joita ylös ja alas on hienoa raahata isoja matkalaukkuja. Myös portaille johdattava pieni kasvillisuusrupeama alkaa nyppiä siinä vaiheessa, kun se sama urpo bambumikäliepuupätkä läimähtää päin naamaa noin tuhannetta kertaa. Fuufuu! - A

Kierrätyspäivät eivät ole rasittavia kierrätyksen vuoksi (vaikka sekin voi haasteelliseksi muodostua), vaan koska erityyppiset roskat haetaan eri päivinä talon edustalta. Etenkin kesällä kuumuus voi tehdä bioroskiksesta tikittävän biologisen aseenkäynnin välineen jonka soisi heivattavan talostaan nyt eikä heti, mutta parhaimmillaan voit odotella viikonlopun yli seuraavaa bioautoa. No jes. - A

Olen valmiiksi jo huono ihminen (aka en kierrätä koska äähhh... äiti ei koskaan opettanut) niin sitten kun tähän lisätään vielä tämmöset hienot faktat, missä miljoona eri roskaa pitää mennä eri pussiin ja eri roskikseen, oon valmis luovuttamaan about sekunnissa. Mulle on ilmiselvää bio-, muovi-, paperi/pahvi- jne. jäte, mut täällä asiat vaan makes. no. sense. Tai joo, kyllähän ne varmaan ajan kanssa, mutta mä en vaan tajua miten pahvinen ruokapaketti ei mene muiden pahvien kanssa vaan MUOVIN kanssa. miTÄH. -K

Hyttyset on perseestä. Valitettavasti niitä riittää. Paljon. Niin myös paukamia aamulla, ja nehän kutiaa sitten kuin pahinkin syyhy. - A

Ja kyseiset hyttyset kun ovat vielä ninjoja. Niitä. Ei. Nää. Heräät aamulla siihen, että jalka on syöty ja sit raavit itsesi hengiltä, vaikka ikkunat ja kaikki muutkin luukut on ollu kiinni koko yön. WTF. Ei siinä, yhtä pahoja nää on kyllä, kuin Suomessakin, mutta näiden paskamaisuus vaan on se, kun niitä ei nää. -K

Vessapaperi Elämässä on kolme asiaa, missä ei tingitä. Kahvi, ketsuppi ja vessapaperi. Kaikki Suomalaiset tietää, että Serlaa ei osteta, koska se on melkeen sama kun pyyhkis perseensä hiekkapaperilla. Ostoksia tehdessäni tiedän heti ensimmäisenä, että vaikka se kunnon vessapaperi maksaakin 4€, ni se takaa ainakin sen, ettei A) siitä mene sormet läpi, ja B) paikkasi ei ole verillä. Japani, jossa on tyylillä puhuvat vessanpöntöt, eivät tiedä vessapaperin tärkeydestä yhtään mitään. En osaa sanoin edes kuvailla sitä tunnetta, kun istut pöntöllä ja otat kiinni paperista, vain nähdäksesi KÄTESI siitä läpi. Call me crazy, mutta poskelleni vierähti siinä vaiheessa yksinäinen kyynel, kun tajusin olevani loukussa paskan vessapaperin kanssa 3 viikkoa (eli paperia sai rullata 10cm kädenympärille, ettei vahingossakaan kävisi vahinkoa). -K

Meinas mullakin vierähtää kyynel poskelle paluulennolla, onnesta nimittäin, kun näin ekaa kertaa kolmeen viikkoon oikeaa vessapaperia koneen vessassa. Herkäks veti. - A

Näihin laadukkaisiin tunnelmiin päättyy siis 6.-28.8.2012 koettu seikkailu Tokiossa! Blogi pysyy jatkossakin kuitenkin auki, sillä luvassa on siis muitakin matkaseikkailuja hamassa tulevaisuudessa. Näistä tiedotamme tuonnempana. Nyt pamahtaa käyntiin vikat 2 h Moskovan kenttää, ja 4 tunnin päästä olemme jo Suomessa. Huraa ja halleluja! Vaikka hauskaa oli ehdottomasti ja mitään ei tehtäis toisin (okei jotain voitais varmaan tehdä mutta ei jakseta miettiä että mitä, joten se ei selkeästikään ole tärkeää), ei kyllä ole kotiinpaluu koskaan ollut näin palkitsevaa. Sayonara bitches ja dasvidanja motherfuckers, palaillaan taas seuraavien seikkailujen yhteydessä!

- Katja & Airin

6 comments:

  1. Joo se hetki kun saa pitkän ajan jälkeen käsiinsä eurooppalaista vesspaperia on kyllä aika epätodellinen noiden aasialaisten silkkipaperien jälkeen :DDDD

    Mutjoo tervetuloa kotiin, lentokentällä nähdään ja toivotaan et Visa selviää kotimatkasta ilman laittomia uukkareita

    ReplyDelete
    Replies
    1. Visa oli täydellinen autokuski, saatiin lapsibonus kaupan päälle! Kotona taas vähän jaksoin halailla vessapaperia, ei sitä tajua miten ihmeellistä se on kunnes sitä ei enää oo. Kyllä vähän pitää metsien ja järvien maan kansalaisena arvostaa meidän luonnontuotteita!

      Delete
  2. Ei jeesus et nauroin tolle naapuripubin sepille. Shibuyan spuge on varmaan paljon hienotunteisempi. Plus mämmiä naamaan ja päälle ääntelyä, sekä serlan hiekkapaperi. Miks mulla on niin hauskaa tän teidän postauksen kanssa tänään ;3;

    Vielä kun muistan, niin Katjaaaa! Nenälaastereita yms saa Suomesta (ainakin jostain Wiklundin kosmetiikkaosastoilta, joissa mä en käy koska oon miehekäs mies)! Koska jos niitä Turusta löytyy, niin on PAKKO löytyä Helsingistäkin :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mut saaks suomesta muita ku nenälaastareita, nyt kun meillä on niitä ihan himee arsenaali (halvalla sai, 200 jenii paketti!)

      Delete
  3. mä en tiiä mikä siinä on, mutta musta keltanen serla on ihan ok :DD pitää ajatella luontoa!

    mut joo, oli ihan supermielenkiintosta lukea teidän Jaappanin seikkailusta, lisää tällaista kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, kiva vaan jos tykkäsit! Oli yllättävän hauska kirjotella vaikka välillä iski laiskuus, ja ainakin muistaa paremmin jälkikäteen mitä matkalla tuli ees tehtyä :D

      Delete