Copenhagen yo! pt. 3

Kuten ironian lakeihin usein kuuluu, alkoi Kööpenhaminassa paistaa aurinko toden teolla vasta lähtöpäivänämme eli sunnuntaina. Heräsimme onneksi jo hyvissä ajoin kirjautumaan ulos hostellista puoli kymmenen maissa, jonka jälkeen tappelimme hetken temperamenttisen aulawifin kanssa odotellessamne viereisen Glyptotekin taidemuseon aukeamista. Pihi käy avartamassa sielua vasta ilmaispäivänä, mutta ei niin yllättäen samaan oli päätynyt joukko muutakin paikallisia ja ei-niin-paikallisia: museon edusta oli kello 10:50 täynnä kuin Justin Bieberin fanitapaaminen, olettaen siis että molemmat kävijäryhmät koostuisivat 50 vuoden paremmalle puolelle ehtineistä kävijöistä.

Ei siinä, rushimalla sisään ja kyynärpäillä mummot kumoon. Sisätiloissa oli onneksi enemmän kuin kylliksi tilaa kaikille halukkaille, joten päädyimme rauhalliseen tahtiin seulomaan läpi koko museon tämänhetkisen tarjonnan. Tähän lukeutui otanta antiikin Kreikkaa, Roomaa ja Egyptiä, 1800-luvun ranskalaisveistoksia, tanskalaisia taidemaalareita sekä erityiskokoelmina sekä Rodinia, Degas'ta että omana spesiaalinäyttelynä Kirkebyn maalauksia.

Taide-ekskursiolle oli varattu pari tuntia, mutta selviydyimme ulos museosta puolessatoista. Tämän jäljiltä painelimme ruoan perään Strøgetille, mutta China Boxin kutsu oli jälleen niin vahva että se peittosi jopa sydämeni valitun Burger Kingin uudelleen. Parkkeerasimme jälleen erään toisen kirkon pihaan mättämään naamaan take-away kiinalaista, ja olimme eittämättä classy as fuck verrattuna pyhävaatetuksessa ohi paineleviin kööpenhaminalaisiin. Oikeastihan minulla ei ole hajuakaan kuinka tapauskovaisia tanskalaiset ovat, mutta joko sunnuntai tosiaan on pyhäpäivä tai shoppailukulttuuri raukeampaa, sillä suurin osa Strøgetin liikkeistä oli ja pysyi kiinni. Tässä ehkä se oleellisin reissuneuvo viikonloppulomaa Kööpenhaminaan suunnitteleville: kaupat menevät lauantaina kiinni varhain kuin neuvostoajan Jyväskylässä konsanaan, eivätkä välttämättä avaa oviaan uudelleen kunnes vasta maanantaina. Egads!

Koska aikaa lennon lähtöön oli tässä vaiheessa muutama tunti, päätimme painella takaisin kentälle tuhlaamaan loput käteisvaroista johonkin epäilyttäviin suklaatuotteisiin. Tähän päivään mennessä ei kukaan ole tainnut ikinä tsekata lippuani Köpiksen metrolla ajellessani, mutta onneksi suomalainen on vahvalla moraalisella selkärangalla varustettu eikä laista pääsymaksuista. Kööpenhaminan metro on muutenkin kuin junnuversio Helsingin vastaavasta: rata on käytännössä identtinen (eli eksymisvaara iskee tasan yhdessä haarassa) mutta vaunut muistuttavat enemmänkin shuttlebusseja kuin junaa. Ihan symppis se silti on.

Mitä Kööpenhaminasta sitten tältä erää jäi käteen? Itse kallistuisin ehkä empiirisen kokeilun perusteella suosittelemaan kaupunkia etenkin kesäkohteeksi, sillä huonon sääonnen iskiessä tuulen ja sateen yhdistelmä on _armoton_. Kanava-ajelu on hyvällä säällä ehdottomasti kokemisen arvoinen (vaikka se jäikin tältä erää uudelleen testaamatta), mutta Tivoli on toisaalta syksymälläkin kirjaimellisesti valopilkku pimeydessä. Tanskalaiset ovat pääsääntöisesti myös hyvin mukavia turisteja kohtaan ja puhuvat usein rohkeasti oikein hyvää englantia, mistä johtuen vierailuista jää aina kiva yleisfiilis. Kaikki on kompaktisti lähellä keskustassa, mutta kaupungin yleisilme on silti ehdottoman eurooppalainen, ja kaupungin arkkitehtuurista löytyy loputtomasti ihmeteltävää. Jos hakusessa siis on muutaman päivän kaupunkiloma, johon on nopea matkustaa (lennot noin 1,5 h suuntaansa) ja joka ei vaadi älytöntä ennakkosuunnittelua (kentältä pääsee keskustaan käytännössä 10 minuutissa, korttimaksu mahdollista lähes kaikkialla, edullisiakin hotelleja ihan keskustan tuntumassa), ei Kööpenhaminaa voi kuin suositella kokemattomammallekin Euroopan matkaajalle. Tosin ehkä ei ihan niiden pahimpien syyssateiden aikaan.

Ainiin! Erityismaininnan ansaitsevat myös monista kaupungeista tutut riksha-tyyliset pyörävaunut, joiden kuninkaaseen törmäsimme lauantai-iltana: boomboxeilla varustettu vaunu oli oikea yhden miehen party van Kööpenhaminan yössä, kyllä teki mieli vaihtaa alaa kerrasta sen nähtyään itse kullakin.