The Great London Escape pt 1

Näin jälkikäteen ajattelin kirjoitella BQ:n puolelle myös taannoisesta Lontoon-visiitistä, jotta omia muistikuvia voisi jälkikäteen verestää muullakin kuin parilla sivulauseella aiheen tiimoilta. Kyseessä oli jo toinen Lontoonreissu tämän vuoden aikana, mutta ei anneta sen haitata -- matkakumppanille miniloma Lontooseen oli ensimmäinen vierailu saarivaltiossa ikinä, joten sisältökin menee kuin vahingossa enemmän turistivaihteelle. Ajattelin siis kirjoitella tämänkertaisten aktiviteettien lisäksi muutamia perusjuttuja yleisen lätinän oheen, jotka saattaisivat Lontooseen matkustelevia käytännön tasolla kiinnostaa. Olen ravannut Lontoossa 16-kesäisestä lähtien enemmän kuin on varmaan laillista, joten kaikenlaisia yleisiä tärppejä on jäänyt mieleen ja toivottavasti osaan niitä sopiviin kohtiin heitellä.

Matkaan lähdettiin siis 10.12. ja paluupäiväksi oli merkattu 14.12. Nämä päivämäärät valikoituivat parista syystä, joista ehkä oleellisin oli lippujen hinnat. Päätös lähteä Lontooseen harassoimaan ystäviäni Nickiä ja Torya tuli vähän spontaanisti, mutta aikaa joulukuuhun oli tuossa vaiheessa sen verran että ehdin hyvin kilpailuttamaan lentoyhtiöitä. Toukokuussa suhasin Lontooseen ja takaisin Tampereelta perinteisesti Ryanairilla, joka parhaimmillaan on erittäin varteenotettava vaihtoehto; aikanaan taisin saada edestakaiset lennot noin 50 eurolla. Lentojen hinnat vaihtelevat kuitenkin ankarasti päivästä toiseen, joten kannattaa kokeiluttaa erilaisia yhdistelmiä lähtö- ja saapumispäivän osalta. Tarkastin myös esimerkiksi Norwegianin vastaavat tarjoukset, mutta päädyin Ryanairiin sen edullisuuden sekä sijainnin vuoksi (asun itse opiskelukausina Tampereella). Lennot ovat myös usein ajallaan ja laskeutuvat Stanstedin lentokentälle, josta pääsee parhaimmillaan 5 punnalla noin 75 minuutissa bussilla keskustaan. Hyviä kenttäbussiyhtiöitä ovat esimerkiksi Terravision ja National Express, joiden lipuista voi nettikaupassa saada alennuksia.

Vasemmanpuoleinen liikenne, aina hieno elämys

Halpalentoyhtiöiden negapuolena ovatkin sitten painorajoitukset ja yhden käsimatkatavaran periaate, eli mukaan mahtuu tasan lentolaukun kokoinen ja max 10 kg painava pakaasi. Periaatteessa lisäkiloista veloitetaan, mutta vaikka en suosittelekaan ottamaan mitään luovia riskejä asian suhteen, empiirinen tutkimus (eli 3+ lentokertaa Ryanairilla) kertoo että laukku on aina punnittu Suomen päässä, mutta mielenkiintoista kyllä, ei koskaan Stanstedilla. Tehkää tiedolla mitä haluatte. Itse pyrin joka tapauksessa aina pakkaamaan kevyesti lähtiessä, jos matkan varrella mukaan sattuisikin tarttumaan paljon ostoksia. Tällä kertaa reissu oli kuitenkin tarkoitettu enemmänkin sosialisointimielessä, joten Suomen päässä laukussa painoivat joululahjat/tuliaiset jo reippaat 9 kg. Ei onneksi tarvinnut alkaa matkaseuran kanssa jakamaan kamoja laukkujen kesken... Oltiin muuten edellisiltana katsottu Matin kanssa jostain australialaisesta halpalentoyhtiöstä kertovaa telkkarisarjaa, jossa äiti koki poikineen kauhunhetkiä tajutessaan rahattomana lähtöselvityksessä, että liput olisi pitänyt printata etukäteen netistä tai päälle pamahtaisi monen kymmenen dollarin lisäveloitus. Saimmekin revittyä lisähuumoria Tampereen kentältä (jonne muuten pääsee normibussilla 61 hintaan 4,60e, toim. huom.), kun jokin herrasmies ei ollut viitsinyt lukea Ryanairin toimintaohjeita ja veti herneet nenään tajutessaan, ettei voisi tehdä check iniä enää lähtöselvityksessä. "Ainahan kaikilla yhtiöillä pitäs voida blii blaa bloo" ei päde, kun puolet lentoyhtiöistä ei noudata enää mitään muka-standardisoituja normeja... Protip, tsekkaa aina mitä oma lentoyhtiösi sujuvalta matkustamiselta edellyttää. Vaihtelee muuten aika reippaasti.

Tottenhamista löytynyt etana

Siinä missä Ryanair joskus lensi pelkästään omituisiin kellonaikoihin säästääkseen lentokenttäveroissa tjsp, omat lentomme lähtivät iloisesti kello 12:35 päivällä ja toiseen suuntaan puolestaan kello 15:50, eli inhimillisiin aikoihin sai aamulla nousta ja päivällä/illalla olla perillä. Alle kolmen tunnin lento käy aika näpsäkästi ja tällä kertaa saimme ihan autokyydityksen Lontooseen asti, eli bussia ei tarvittu. Jos noin puolen tunnin välein kulkevilla bussilla kentältä kuitenkin kaupunkiin ottaa, bussiyhtiöiden liput käyvät yleensä myös aiempiin/myöhempiin vuoroihin mikäli kone on ajoissa tai myöhässä. Nyt köröttelimme joka tapauksessa pohjoisen Lontoon läpi kohti Belsize Parkia, jossa ystävämme asuvat. Sijainti Zone 2:lla on sikäli ideaali, että metrolla on lyhyt matka suurimpaan osaan keskustan nähtävyyksistä, ja yksisuuntainen piletti Zone 1:n ja 2:n sisällä on aika lailla Helsingin hintojen luokkaa eli £2 Oyster-cardilla ostettuna. Oyster-card on siis elektroninen matkakortti, jonka voi ostaa panttisummaa (ööää mitä se ois, jotain viiden punnan luokkaa?) vastaan ja ladata sitten haluamansa summa/aika, näitä automaatteja löytyy joka asemalta. Kortin voi palauttaa reissun päätteeksi, jolloin pantin saa takaisin, mutta itse vaalin omaa hienoa Queen's Jubilee -erikoiskorttia kuningataräidin nassulla, koska se on juuri tarpeeksi karsea ollakseen ihan paras.

Kettuvessapaperi, kiehtova kulttuurillinen kokemus

Kaikki Englannissa talviaikaan käyneet tietävät talojen olevan juuri niin epäinhimillisen kylmiä, kuin yksilasitetut ja huonosti eristetyt kämpät nyt voivat vain olla. Tästä johtuen jos varailee hotellia syksyllä tai talvella, kannattaa ehkä pistää parit lisäeurot peliin pytingin valinnassa ettei tarvitse matkan aikana kiroilla. Meillä lämmitys pelasi Nickin ja Toryn luona kun sen laittoi pienellä viiveellä päälle, mutta eka yö taisi silti mennä sukkahousut jalassa ja neuletakki suojana untuvapeiton alla... Ennen nukkumaanmenoa luvassa oli onneksi Nickin synttäri-illallinen, jota juhlistimme Charlotte Streetiltä löytyvässä Roka-ravintolassa mm. jälkiruokaveneen voimin. Itsehän jakelin paikallaolijoille joululahjoina suomalaista designia niin Muumi-mukien kuin Pisara-karahvinkin muodossa, koska selkeästi mulla on joku missio täyttää tuttujeni brittikodit stereotyyppisillä Suomi-ikoneilla. Enää Mariskoolit puuttuu!! Nickille roudattiin Matin kanssa myös yhteensä 4 pussia Panttereita (tämän lempikarkki Suomesta) kolmessa eri versiossa, sekä pussi Suffeli Puffeja, jotka katosivat tämän ja Toryn kitaan noin tunnissa. Ravintolassa oli todella kiva nähdä taas tuttuja ja mättää naamaansa joitain lemppariruokalajeistani ikinä (sienimuhennos!!), etenkin kun illan päätteeksi palattiin Nickille hakkaamaan neljän hengen voimin Wii:llä New Super Mario Brothersia hysteerisissä merkeissä. 

DESSERT BOAT

Koska kyseessä siis oli Matin eka Lontoonmatka, seuraaville päiville oli varattu ohjelmaa seuraavasti: tiistaina London Zoo, keskiviikkona museoita ja shoppausta, torstaina päiväretki Brightoniin ja perjantaina paluu Suomeen. Näistä kirjoittelen siis omille päiville omistetuissa postauksissaan, sillä etenkin ko. torstai oli tunteita ja 80-luvun tutinaa täynnä. Ja se jos mikä on parasta tutinaa!