Sunday, January 6, 2013

The Great London Escape pt 3

Palaillaan takaisin joulukuisiin tunnelmiin ja jatketaan siitä mihin viimeksi jäin: Lontoo-viikon keskiviikkoon. Tiistain kävelyurakan jälkeen jalat olivat aamusta asti aika arat, mutta mitä sitä ei tekisi tehokkaan turisteilun eteen? Päivän aikataulussa oli siis museointia ja kauppoja, ja painelimmekin ulos joskus ehkä yhden maissa suunnaten ensimmäisenä British Museumiin.

British Museum, jonne kävelee näppärästi esimerkiksi Tottenham Court Roadin metroasemalta alle 10 minuutissa, on yksi niistä kätevistä turistikohteista joihin ei saa tuhlattua rahaa (sisäänpääsy on ilmaista, ellei halua tietysti tehdä lahjoitusta), mutta saa tuhlattua aikaa. Koska suunnitelmissa oli muutakin, täsmäsuuntasimme antiikin Kreikkaa ja muuta Välimeren vekkulia maastoa käsitteleviin osioihin, joista löytyi läjäkaupalla mm. omista taidehistorian kirjoistani bongattavissa olevia patsaita, steelejä ja muita hienoja ihmiskäden taidonnäytteitä -- kuten metrikaupalla assyrialaisten kuninkaiden leijonanmetsästystä seinään hakattuna. Hienoja olivat, ei siinä. Vitsikästä on toki myös ajatella kuinka moni museon antimista on käytännössä enemmän tai vähemmän löyhästi sosialisoitu Britti-imperiumin ajoilta parempaan talteen, ja sieltä täältä museosta löytyykin huomioita kuten "tämän patsaan pää löytyy Ateenasta". Noh ei oo niin justiinsa



Kaikenlaisen jännittävän kuten Rosettan kiven, muumioiden ja vähän modernimpien installaatioiden jälkeen päätimme pari tuntia museossa vietettyämme suunnata eteenpäin. Koska Tottenham Court Roadilla ei voi piipahtaa käväisemättä myös Forbidden Planetissa, vei matka seuraavaksi sinne. Kaikkien populaarikulttuurinörttien lempikauppa tuotti tosin tällä kertaa osittaisen pettymyksen, sillä vaikka Manchesterin liikkeessä oli jos jonkinlaista pehmo-Dalekia Dr. Who-sarjasta, ei Lontoon puljussa ollut kuin yksi avaimenperällinen versio. Naureskeltiin silti spontaanisti yhdessä jonkun random sedän kanssa kun avaimenperää painellessa raikui hyllykköjen välissä kauniisti "You would make a good Dalek!". Myöskään sarjakuva/kirjaosiosta ei tarttunut tällä kertaa mitään mukaan, sillä kotiinviemisinä oli jo toukokuun reissulla hommattuja albumeita (Mark Millarin nimmarilla köhköhh).

Tottenham Court Road on hyvä kohde myös sikäli, että sieltä talsii inhimillisessä ajassa Piccadilly Circukselle esimerkiksi Leicester Squaren kautta (jonka suorasta läheisyydestä löytyy tottakai China Town). Keskustassa on ihan turha veivata metrolla, kun kävelymatkat eivät oikeastaan ole mitenkään hullun pitkiä. Tämä kierros johdatti siis Leicester Squaren kautta Piccadillylle; matkan varrelle mahtui keskiviikon ensi-iltojen mukaisesti jonkin uuden leffan previkka ja sitä aitaavat seinät. Ken tietää olisiko sieltä voinut bongata tuttuja? Mystinen maailma. Leicester Squarella sijaitsee myös monikerroksinen M&M-liike, jota ei voita psykedeelisyydessä varmaan mikään (haluaako joku muuten valaista, miksi on olemassa "seksikäs" M&M-hahmo? Hei?), mutta tällä kertaa varjelin omiani ja Matin aivoja ja kävelimme siitä suoraan Trocaderon ohi kohti Piccadillyä. Kuuluisilta turistimestoilta voi valita suuntansa esimerkiksi Japan Centren suuntaan, kuten itse teimme, sillä liikkeen vierestä löytyy keskustan tasoon nähden hyvin inhimillinen ja laadukas japanilainen ravintola. Kylmissämme ja väsyneinä ei varmaan mikään maistu yhtä hyvin kuin esimerkiksi höyryävä gyudon-kuppi, eli lihaa ja kasviksia riisipedillä.


Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt metsästää äidilleni tuliaiseksi Fortnum & Mason -hienosteluliikkeen ruusuteetä, jota aikanaan Englannista rahtasin tuliaisena ihan urakalla. Viimeiset pari vuotta teetä ei kuitenkaan ole ollut tarjolla, joten periaatteessa pistarimeiningillä kävimme piipahtamassa liikkeessä jos onni tärppäisi. Ja tärppäsihän se! Hännystakkisten teinipoikien ja muiden peribrittiläisten hienostomyyjien keskellä sitten kipattiin 20 punnan teepurkkia pussiin, ja olo oli aika mieltäylentävä. Halvempaakin teetä F&M:stä kyllä saa, ja suosittelenkin visiittiä ihan vaikka vain ilmapiirin vuoksi jos Piccadillylle sattuu. Mieluummin sinne tai vaikka Liberty'sille kuin Harrodsille, urk. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy myös Hamleysin lelutavaratalo, joka on niinikään kokemisen arvoinen monine kerroksineen ja lego-kuninkaallisineen.

Tässä vaiheessa omiin jalkoihin sattui jo aika ruhtinaallisesti kiitos fiksun kenkävalinnan, mutta olin päättänyt etukäteen tarkistaa Oxford Streetiltä löytyvän jätti-Primarkin. Ajatus aika infernaalinen ko. tilassa... mutta säälihän se olisi ollut jättää käyttämällä vähän enemmän energiaa kuin katua jälkikäteen, joten Piccadillyltä vei tie Oxfordin suuntaan. Samalla saatiin kokea myös aika jännittävä tyylillinen vaihdos, kun ensin tyylikkäät kadunvarsivalot muuttuivat kertaheitolla ihan älyttömän mauttomiksi Marmite-mainoksiksi. Primarkiin pääsee btw näppärämmin Bond Streetiltä tai vaikkapa Marble Archilta, mutta nyt oltiinkin tosimiehiä ja käveltiin kuin talvisodassa konsanaan. Perillä olinkin niin rättipuhki että jaksoin tarkistaa tasan alakerran neuleet ja yöasut ja sitten ripeään kassan kautta ulos (jonot on aina hulluja, mutta nopeasti ne myös vetää, eli ei kannata antaa ihmismäärän huijata!). Mitään kovin merkittävää ei tullut hommattua (Primark on hyvä halpoihin perusjuttuihin kuten vaikka kotona lonnimiseen tarkoitettuihin verkkareihin, aika fancya), mutta täsmäostoksen tein nappaamalla mukaan myös löysän tumman neuletakin, josta on muodostunut yksi ehdottomista lemppareistani.

Pitkän päivän päätteeksi oli rentouttavaa tilata kotiin kiinalaista ja kuluttaa loppuilta katselemalla laatuleffaa (muistaakseni Super Troopers), sillä torstaina olisikin luvassa niin jänniä asioita ettei housuissa meinaa pysyä. Brighton, I am coming for you!

No comments:

Post a Comment