Lauantaina suuntasimme keskustaan joskus keskipäivän tienoilla. Olin sopinut treffit kaverini Annan kanssa neljäksi tämän päästessä töistä, joten ajattelimme porukalla mennä ennen tätä piipahtamaan Lontoon akvaariossa puolihintaisilla pääsylipuilla. Tässä vaiheessa fiksuimmat voivatkin tietysti laskea yhteen asiat kesäkausi + Lontoo + Thames-joen eteläpuolen turistirysät, mutta säästetään tämä kutkuttava päätelmä alempaan kappaleeseen. Lontoosta löytyi nimittäin samaisena päivänä myös jokin hämmentävä pyöräilytapahtuma sekä ilmeisesti kaksi eri fudispeliä, ja koko tunnettu universumi tuntui pakkautuneen keskustaan samaan aikaan kanssamme. Aika hyvän simulaation tässä sai siihen miltä tuntuisi hortoilla zombilauman läpi apokalyptisessä suurkaupungissa.
Thamesin turrekeskittymästä eli Big Benin, Westminster Bridgen, London Eyen ja muiden kumppanien (nää on siis niitä mestoja joita kuvaillaan aina postikortteihin ja telkkarisarjoihin) läheisyydestä löytyy puolen tunnin kävelymatkalla siis kaikenlaista aina turistirysämuseoista (London Dungeon) khulttuuriin (Tate Modern, Shakespeare's The Globe). Oli kohde kuinka ylihintainen tahansa, aina löytyy ottajia, ja köpöttelimmekin havittelemamme akvaarion luokse vain tajutaksemme ettei sisään ollut jonolta asiaa seuraavan vuosikymmenen aikana. Ei siinä, muutaman tunnin sai onneksi kulumaan ihan ilmaiseksikin kierrellessä kyseisiä näkymiä. Itse en sitä paitsi ole tainnut koskaan kymmenvuotisen Lontoontaipaleeni aikana pällistellä fyysisesti kyseisissä maisemissa (joskus ajeltiin tosin turistibussilla koko peruskierros ihan siksi että voitiin), joten uusi kokemus oli kyseessä itsellenikin.
Joen etelärannalla oli käynnissä epämääräinen naapurustoteemainen festivaali, joka käsitti mm. ylösalaisin niitattuja kukkapurkkeja. Näiden lisäksi lähettyvillä oli jokin tivolityyppinen alue, joka leikitteli varietee-teemalla niin esteettisesti kuin ohjelmatarjontansa puolesta. Koska itse emme tietenkään olleet paikalla esitysten aikaan, kävimme kuikuilemassa aluetta ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Koska viinietikkaisten ranskisten lisäksi paikalta ei kuitenkaan löytynyt juuri tekemistä, jatkoimme matkaa eteenpäin kohti käytettyjen kirjojen itsepalvelutoria. Täältä kaivoin (joskaan en ostanut) esiin sellaisia aarteita kuten nokkahuilun soiton oppaita. Tärkeä suomalainen ala-astekokemus hei!
Matkan jatkuessa eteenpäin muille porukan seuralaisille alkoi tulla jo nälkä, eli suunta kohti Borough Marketia ja nenän johdolla perille. Kyseessä on siis iso ruokatori, josta löytyy lähes kaikkea mahdollista kasviksista lihaan sekä makeisiin. Tarkastamisen arvoisia ovat tietysti myös ne tärkeimmät eli ruokakojut, joissa (sijaintiin nähden) inhimillisen hintaisia annoksia sämpläämällä voi hoitaa päivän lounaan alta tavanomaista hauskemmin. Itse säästelin ruokahaluani iltapäivän treffeilleni, mutta muut jonottivat mm. juustoperunoita (kyllä tällä varmasti joku hienompikin nimi on, mutta käytännössä annos käsitti siis perunoita ja läjän sulanutta juustoa) sekä burgerin.
Ruokailun jälkeen kello alkoi olla sen verran, että koin parhaaksi lähteä huristelemaan metrolla kohti Leicester Squarea. Muiden suunnatessa teille tietämättömille (jälkikäteen kuulin Matin vierailleen Toryn kanssa karkkikaupassa, jonka lähinnä hampaatsulattavia sokeritikkuja käsittävä valikoima ahdisti suomalaisten irtokarkkien ja muiden makeisten ylivertaisuuteen tottunutta turkulaista) löysin itse ystäväni pienen odottelun jälkeen, ja suuntasimme Chinatowniin myöhäiselle lounaalle. Kiinalainen tarjoilija parkkeerasi meidät ravintolan yläkerrassa samaan pöytään muiden länkkärien kanssa, mutta ankaran akateemisen kirja- ja kulttuuriavautumisen lomassa ei muita pöytäseuralaisia edes noteerannut. Itse vetäisin naamaani dumpling-keiton, sekä jaoimme yhdessä Annan suositteleman ankkalettuannoksen. Chinatownin jälkeen jo tietyksi traditioksi muodostunut Waterstones-reissumme Piccadilly Circusilla päättyi kirjakaupan pohjakerroksen kahvilaan. Hyvien kirjasuositusten lisäksi sain Annalta tämän töistä alennuksella mukaan nappaamiaan jenkkiherkkuja, ja hyvänä vieraana kävin nappaamassa läheisestä Japan Centrestä vielä kotiintuomisina wasabiherneitä.
Päivän opetukset:
1 - Kannattaa välttää turistialueita viikonloppuisin, ellei halua nähdä laumaa urpoja menemässä halpaan maailman vanhimpaan kikkaan eli noppapeliin tai muuhun vastaavaan katukaupustelujujuun. Tietysti jos haluat välttämättä nähdä jannuja pukeutuneina esimerkiksi Captain Jack Sparrow'ksi tai Mr Beaniksi (yhteiskuva maksaa!) niin varmasti on oikeat hoodsit sinulle nämä.
2 - Kaikki on ylihintaista skeidaa
3 - Chinatownissa ei kannata nostaa rahaa automaateista, sillä niihin on harmillisen usein väkerretty erilaisia kortinkopiointilaitteita. Nokkelaa sikäli, että moni esim. ravintoloista ottaa erityis_bisnesten vuoksi vain käteistä.
4 - Tukka auki metrossa voi saada täitartunnan. Ennen pidettiin hattuja, ennen oli kaikki paremmin ja ihmiset fiksumpia ja vähemmän turisteja. Älkää menkö Lontooseen siellä on likaista ja haisevaa
No comments:
Post a Comment