Monday, January 6, 2014

It's dangerous to tread into Ikebukuro

Varoitus edelleen: jos etsit näistä teksteistä syvällistä tulkintaa japanilaisesta kulttuurista tai yleisesti hyvin maata mullistavia kulttuurillisia kokemuksia, katso jonnekin muualle. Kuten todettua, Japanissa (tai etenkin Tokiossa) toistamiseen matkustamisen hieno puoli on se, ettei tarvitse edes näön vuoksi esittää olevansa kiinnostunut ylevistä tarkoitusperistä sen itsensä eli nörtteilyn sijaan. Tästä oli kysymys myös Ikebukuro-visiitissä, jonka PITI olla lyhyt ja ytimekäs (tarkoituksenamme palata Ikebukuroon paremmalla ajalla saavuttuamme Osakasta), mutta .... josta tulikin sitten aika lailla kaikkea muuta.

Taustaksi kerrottakoon, että olin ottanut missiokseni yrittää metsästää yhtä tiettyä sarjakuvaa, joka sitten osoittautuikin (ylläri) sold outiksi vähän joka puolella. Tästä kyrsiintyneenä tilalle piti toki kammeta kilokaupalla muuta vastaavaa materiaalia, eli tie vei ei-niin-lyhyesti ja ei-niin-ytimekkäästi aika lailla kaikkiin Ikebukuron tytöille suunnatuihin sarjislääviin. Hienosti saimme pidettyä yllä näennäisesti kunnianhimoista ulkokuorta kiertämällä ensiksi mm. Spinnsin ja Tokyu Handsin liikkeet (ensimmäisestä ei löytynyt mitään mielenkiintoista, jälkimmäisestä mukaan tarttui muutama postikortti), plus Maijalle iski joku raskausruokahimo ja tämä onnistui vääntäytymään parin tunnin aikana Lotteriaan burgerille ja johonkin randomkahvilaan kakulle. Tuonelan portit aukenivat kuitenkin jälleen Animatesta, ja sen jälkeen paluuta ei ollutkaan.

nää mainoskahvilat on niin kauniita aina


...Vaikka oikeastihan ne portit aukenivat taas vaihteeksi Mandarakesta; jotenkin mystisesti Ikebukuron Mandarake tuntui pienemmältä kuin viime reissulla, tai sitten olen oppinut navigoimaan siellä turhankin intuitiivisesti. Mandarakesta poistuimme itkien häpeästä, ja häpeän määrä vain lisääntyi kun sadan metrin päässä Kbooks nieli loputkin rahoistani niin käytettyjen kuin uusienkin sarjisten muodossa. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että onnistuin paikantamaan alkuperäisen metsästämäni sarjiksen – vain muutama päivä sen julkaisusta se oli jo onnistunut nousemaan vitriinistatukseen, mutta #YOLO koska ihansama.

tuskaa ja ruttoa
kbooks mee kotiin oot kännissä
Viimeisimmästäkin sarjis/krääsäkaupasta kuoriutuessamme kello lähenteli jo yli kuutta, joten tavoite Harajukussa piipahtamisesta (näin optimistisia olimme etukäteen Ikebukurossa vierailun kestosta...) jäi aika lailla haaveeksi. Koska hotellissamme tosiaan oli minijääkaappi ja alakerrassa keittiövälineet, oli huomattavasti helpompaa antaa periksi laiskuudelle ja ostaa kotimatkalla jälleen konbinista ruokaa – kun muutamalla sadalla jenillä saa esim tuoretta gyozaa ja takoyakia, ei tule ihan niin einesfiilis kuin Suomessa... loppuilta menikin ostoksia selatessa ja lukiessa sekä seuraavaan päivään varautuessa, sillä neljäntenä päivänä koittaisi vihdoin yksi reissun kohokohdista eli tuo paljon puhuttu Art popin uudenvuoden keikka. JÄNNÄÄ JÄNNÄÄ


No comments:

Post a Comment